Lokakuun viimenen, joko alkaa aika iloinen?

Matelemalla menee aika ja hidastuu viikko viikolta enemmän. Tänään on rv28+0 ja tuntuu kyllä, että kakkosella alkavilla viikoilla ollaan oltu pitkään. Onko siitä tosiaan vasta pari päivää päälle kymmenen viikkoa, kun päätin tämän vauvan pitää? Vain alle viisitoista viikkoa, kun mieheni otti ja lähti jättäen minut yksin selviämään niin raskaudesta, kuin arjesta ylipäätään? Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Tuntuu, että kaikki tapahtui vasta eilen. Tuntuu, että olisin ollut yksin jo pitkään, liian pitkään.

Olo ei ole vielä malttamaton, mutta ikuisuudelta tuntuu odottavan aika. Toisaalta olen iloinen, että aikaa on, vaikka suurinpiirtein kaikki on jo valmiina vauvaa varten. Mutta itse en ehkä vielä ole henkisesti valmis, joten aika, vaikkakin matelevat sellainen, on tässä kohtaa vain hyväksi. Onneksi ei ihan yksin tarvitse kuitenkaan odottaa. Innokas isosisko odottaa kanssani.

Minua pyydettiin neuvolan kautta järjestettävään hoivaa ja leiki -ryhmään. Siihen kuului haastattelu kahden ryhmänvetäjän kanssa. Ryhmän ideana on vahvistaa omaa äitiyttä ja saada vertaistukea toisilta ryhmäläisiltä, sekä ylipäätään tietoa ja näkökulmia äitiyteen. En ihan tiennyt mitä odottaa, joten aika varauksellisesti haastatteluun menin, koska itse haastattelu kuulosti jo kummalliselta, kun oletin ryhmän olevan tavallinen raskaus- ja vauva-ajan ryhmä. Haastattelu oli kuitenkin tosi lämminhenkinen ja tuli turvallinen ja vapautunut olo, vaikka kysymykset olivatkin pitkälti yksityiselämää koskevia. 

Ei päästy kolmea kysymystä pidemmälle, kun tuli jo purskahdettua kunnon itkuun taas. Tiesin, että niin käy aina kun pitäisi saada kakistettua ulos, että mies on lähtenyt ja odotan yksin, mutta silti se on itselle aina yhtä nöyryyttävä ja ahdistava tilanne. Jälkikäteen olo on kyllä aina helpottunut, kun saa ammattilaisten edessä romahtaa ja murtaa sen muiden edessä pidetyn tekoreippauden. Ryhmä vaikutti kaikinpuolin täydelliseltä mulle, just tähän tilanteeseen ja hetkeen. Vertaistuki tulee tarpeen, koska äitikavereita ei ole, eikä oikeastaan ystäviäkään. Tuttuja ja kavereita on, mutta sellasta syvempää ei kenenkään kanssa ole. En tiedä kaipaanko edes sellaista. Olen itse niin huono ihmissuhteissa, että itseäni saisin syyttää muutenkin.

Sen lisäksi, vaikka hetki sitten olin pudonnut taas pohjalle annettua itseni toivoa liikoja, olen pari päivää ollut oikeastaan parempi kuin vielä koskaan. Ymmärsin että se ihminen, johon olin (olen?) palavasti rakastunut ei ole enää se sama ihminen, eikä koskaan tule olemaankaan. Siinä kohtaa, kun kerroin hälle mitä minulle oikeasti kuuluu ja vastauksena sain niskaani syyttelyä, miten olen vienyt häneltä kaiken, niin perheen, ystävät, kuin omaisuudenkin, ymmärsin että olen aina syypää kaikkeen. Omat virheeni myönnän ja olen jo myöntänyt, mutta toisen virheitä en aio ottaa niskoilleni ja tuntea niistä vielä pahaa oloa.

Tästä siis on luultavasti suunta vain eteenpäin, koska olan yli ei enää tarvitse kurkkia. Aikaa se vielä ottaa, eikä mikään ikinä korjaa sitä haavaa, minkä jätetyksi tuleminen raskausaikana on tehnyt, mutta pystyn vihdoin ajattelemaan jo tulevaisuutta, joka minua vielä odottaa. 

Pop-upia ja (ex)sukulointia

Vihdoin on takana viikonloppu, mikä tuntui ihan viikonlopulta. Lapset aloitti vuoron perään sairastelun keskiviikkona ja lauantaille suunniteltu reissu Papun pop-up tapahtumaan Nokialle ja lasten sukulaisilla vierailu meinasi täysin peruuntua. Kolmen päivän sisälläolo on lasten kanssa yhtä tuskaa ja kiukuttelua ja aktiviteettia on vaikea keksiä samalla leväten kuumetta pois. Onneksi lauantaiaamuna kuumemittari näytti suopeaa lukemaa ja matkaan lähdettiin koko porukalla, minä lapset ja anoppi.

En ole ennen jaksanut nähdä vaivaa raahautua eri lastevaatemerkkien tapahtumiin, outletteihin tai pop-upeihin, koska aina välimatkat on tunnin suuntaansa ja en välitä niin kovasti jonottelusta sun muusta ryysiksestä. Tämä pop-up oli kyllä iloinen yllätys. Väkeä oli kyllä paikalla, mutta ruuhkaksi ei sitä voinut kutsua. Tila oli pienehkö, mutta tarjonta oli laaja. Vähän toivoin löytäväni merinopipoja talveksi kaikille, mutta ne jäi haaveeksi. Sen sijaan tytön vaatekaappi sai kaipaamia vaatteita ja vauvalle löytyi edullisesti muutama juttu. Hinnat oli suurimmassa osassa melko samat, mitä netin alessa löytyy, mutta sitten kakkoslaatuisia sai ihan pilkkahinnalla ja valikoima oli melko runsas.

Tytölle ja minulle samisteluun polvisukat 5€/pari ja kolme paria sukkahousuja yhteensä 20€

Tämän verran sieltä kahden käynnin jälkeen tarttui mukaan.

 Paitamekko 5€, pinkki kantomekko 25€, musta kellohame 10€ ja henkselihame 15€

Tyttö ei ole about vuoteen suostunut käyttämään muita kuin mekkoja, joten pari mekkoa valikoitui mukaan lisäyksenä olemassa olevaan mekkovalikoimaan. Olen yrittänyt keksiä kivoja hameita, jotta saisi paidatkin joskus käyttöön ja nappasinkin mustan kellohameen, mikä käy varmasti minkä tahansa kanssa. Tähän asti olen ostanut alaosiksi legginsejä, mutta kuosit ja värit on olleet huonosti yhdisteltävissä yläosiin. Sukkahousut ovatkin paljon kätevämmät mekkojen ja hameiden kanssa, joten pikkuhiljaa leggarit vaihtuvat niihin. Nyt löytyikin kivasti monta sävyä lisää, joten alaosa ongelma on pian ratkaistu.

Tyttö valikoi itse ja rakastui täysin tähän henkselimalliseen hameeseen ja täytyy kyllä itsekin sitä ihastella. Onneksi tuohonkin kuosiin löytyi kaapista kivasti yhdisteltävää yläosaa.

Vauvalle bodyt 5€/kpl ja trikooviltti myös 5€

Käsittämättömän halvalla kakkoslaatuisia vaatteita. Hirveästi ei pieniä kokoja ollut, mutta löytyi sentään jotain. Tykkään hirveästi näistä Papun bodeista, koska sopivat pitkäselkäiselle täydellisesti ja mahtuvat päälle useassa koossa tuplaneppareiden ja käännettävien hihojen vuoksi. Viltille tulee paljon käyttöä ja onneksi satuin sen sieltä laarista kaivamaan. Koko on vähän isompi mitä normaalisti, joten käynee ihanasti kapalointiin ja lämmikkeeksi vaunuihin ja kaukaloon. 

Kuopukselle ei 92/98 koossa löytynyt mitään, mutta saattoi se koko loppua jo perjantaina kokonaan. Toisaalta siis pitäisi aina rientää ensimmäisenä päivänä heti aamusta paikalle, jos haluaisi varmistaa parhaimmat koko- ja kuosivalikoimat. Kannatti joka tapauksessa siis ehdottomasti käydä ja käyn varmasti toistekin, jos sopivan välimatkan päähän ilmestyy. 

Pop-upin lisäksi kävimme siis myös sukuloimassa parissa paikassa ja lapset nauttivat vierailuista yhtä paljon kuin itsekin. Ero miehestä tuntuu samalla erolta kaikista miehen puolen sukulaisista ja alussa sai aikaan hirveän surun. He kaikki ovat olleet minulle perhettä siinä missä omanikin, enkä suostuisi heistä luopumaan millään. Alussa vetäydyinkin täysin ja ajattelin etten enää kuulu perheeseen. En samalla tavalla, vaikka niin kovasti sitä haluaisin, mutta onneksi jo pelkästään lasten kautta kuulun heihin aina. Siltikin asiat muuttuivat ihan liikaa väärään suuntaan ja vanhasta elämästä luopuminen tuntuu hirveältä. Silloin minulla oli niin hyvä olla. Nyt en tiedä vielä mihin kuulun ja miten tulevaisuudessa kaikki asettuu. Olen saanut paljon tukea ja sympatiaa, mutta jossain vaiheessa väkisinkin tilalleni astuu joku muu. Kuitenkin aion tuppautua mukaan aina kun kutsutaan, toivottavasti siis vielä pitkään. 

Viimeinen kolmannes

Tänään poksahti viikkoja tasan 27 ja samalla pyörähti käyntiin viimeinen raskauskolmannes. Päivää vajaa tasan 3kk laskettuun aikaan (siihen ne piiiitkät ylimenevät päivät päälle) ja aika tuntuu matelevan. Puoliväliin saakka viikot vieri ihan hujauksessa, vaikka toki oli pikkasen muuta ajateltavaa kuin raskaus muutenkin, mutta niinhän se on, että loppua kohti hidastuu. En vielä oikein tiedä mitä ajatella. Toisaalta ei ole tullut sellaista malttamattomuutta ollenkaan, mutta kyllä sitä vauvaa silti jotenkin odottaa.

Nyt alkoi mieleen hiipiä pelko, että en tunne mitään vauvaa kohtaan. En tarkoita mitään rakkauden tunnetta, vaan ylipäätään en ajattele vauvaa henkilönä. Miltä hän näyttää, millainen luonne. En ole nähnyt yhden ainutta unta vauvasta. Pelottaa, että kiintymyssuhteen luominen tulee olemaan liian vaikeaa, kun vauva syntyy. Tai ehkä pelkään turhaan kaiken stressin ja apeuden keskellä ja vauva tuokin heti synnyttyään onnen takaisin elämään? Kuitenkin kun ajattelen vauvaa syliini, niin ajattelen olevani onnellinen ja rakastunut. Ehkäpä huolehdin siis turhaan.

Kuten jo mainitsin, niin raskaus on onneksi helpoin näistä kaikista. Ensimmäisen  kolmanneksen oireina oli väsymys, haluttomuus, turvotus, rintakipu ja pieni pahoinvointi. Toisella kolmanneksella oireita ei juurikaan ollut, mutta sen ajan elin kriisissä ja kielsin koko raskauden olemassaolon itseltäni. Puolen välin jälkeen sitten kuitenkin alkoi harkkasupistukset, ummetus ja paineen tunne, sekä vanha tuttu iskiaskipu rasituksesta. Viimeinen kolmannes pyörähti käyntiin pienillä liitoskivuilla lisänä oirelistaan. Toivottavasti loppuun asti pääsen yhtä helpolla, eikä mistään suuremmasta tarvitsisi kärsiä. Mitään varsinaista hehkua ei ole ollut havaittavissa, mutta nautin kyllä mahasta ja vauvan liikkeistä päivittäin.

Periaatteessa jos vauva päättäisi syntyä nyt, niin ei olisi hätää. Vaatteita on, vaunut tulossa, kaukalo, kehto, petivaatteet ym. löytyy. Viimeinen kolmannes on pyhitetty siis hienosäätöön. Vaipat, tutit, hygieniatarvikkeet, oma sairaalakassi ym. pikku jutut puuttuu. Ihanan stressitön loppuaika siis toivottavasti edessä niiltä osin.

Sen lisäksi, että tuo vauva mahassa täytti 27 viikkoa, täytin itse tänään 24 vuotta. Vielä ei ikäkriisiä pukkaa, vaikka pitääkin pitää pieni miettimistauko iän kohdalla. Monelle tuntemattomalle olen edelleen teiniäiti, joten ulkoisesti ei myöskään tunnu ikä painavan. Synttäripäivän Aamu sujui alkuun taas melko apeasti. Jossain kohtaa meinasi ahdistus lyödä yli, mutta selvisin siitäkin. Lasten kanssa vietin tämän päivän ilman mitään erityisyyksiä, kun ei ole muutenkaan ollut tapana isosti viettää muita kuin lasten juhlia. Anoppi toi illasta kukkia, lahjaksi kauratyynyn (ehkä paras lahja ikinä tähän kohtaan raskautta), sekä jotain makeisia luontaistuotekaupasta. Paria tekstiviestiä enempää en odottanut saavani, joten oli oikein ihana yllätys päivän päätteeksi. 💓

Ilta jatkuu kynttilöiden valossa syksyä tunnelmoiden.✨

Takaisin alkuun

Pääsin jo jaloilleni, ahdistus ja itkuisuus häipyi. Pystyin kävelemään kadulla ilman, että joka välissä pyyhin silmiä ja yritin olla huomaamaton. Mua hävetti, kun kaikki katsoi ja vedin lippistä syvemmälle päähän. Pystyin jo heräämään aamulla enkä miettinyt enää, milloin tämä loppuu, vaan nousin reippasti laittamaan lapsille aamupalaa. Ihana arki. Lopulta myös sain nukuttua, unet ei häirinneet enkä herännyt aamulla pahaan oloon nähtyäni unta uudesta ja uudestaan siitä, miten mä jäin yksin ja miksi mä jäin yksin.

Sitten mä annoin itseni luulla, että se välittää, kun kysyy miten mä voin. Tai välittäisi edes vauvasta, jota vielä mahassani kannan. Mä annoin ajatusteni juosta ja toivoa lapsekkaasti liikoja, kun se sano, että on ajatellut muuttoa Hämeenlinnaan ja töistä irtisanoutumista. Lasten vuoksi, ei mun, mutta ehkä vielä. Sitten mun mieli oli jo aika hyvä, kyllä tää tästä? Ehkä onni ei kestänyt, tai hän tuli jo järkiin? Mä olin ja olen edelleen valmis tekemään mitä vaan mun perheeni eteen. Annan anteeksi, jos anteeksi pyydetään. Tai ainakin olen valmis vielä kerran kääntämään ne kivet ympäri.

Ja sitten joku tuli ja käänsi taas tiimalasin alkuun. Se joku, järki, totuus, realismi. Lapset palasi isältään, mä olin saanut levättyä koko viikonlopun. Jälleennäkemisen ilo katosi ja uupus palasi kymmenen kertaisena takaisin, kun lapsen suusta tuli totuuksia, niitä kohta neljä vuotiaan höpinöitä. "Isi ei tykkää susta, vaan siitä tädistä", tuli kissojen nimet ja kaikki. Ja mun ei auttanut kuin esittää iloista lapselleni ja kuunnella, miten he saman katon alla jo elävät.

Miten mä olin niin idiootti, taas? Tässä mä kasvatan mahassani meidän yhteistä kolmatta lasta ja ajattelen maailmaa kuin lapsi itsekin. Ja kaikki alkoi taas alusta. Vielä mä idiootti kai rakastan, enkä ymmärrä että mitään rakastettavaa ei enää ole, eikä ole pariin kuukauteen ollutkaan.

"Mut se ei olekaan niin

ja ulkona jossain oot sinä ja uus

kireä teennäinen valoisuus

mä olen verta mä oon välivaltaa

mä haluan huutaa ja satuttaa

mä luulin että viha väsyy

surus sammuu tai himmentyy

mä luulin et kipu häipyy

menee kadoksiin

Mut se ei olekaan niin

mä luulin et hallitsen tän

mun mielen ja mun elämän

joo, mä luulin että sinä ja hän

jäätte unohduksiin

Mut se ei olekaan niin"

Tää yksin odottaminen on kymmenen kertaa rankempaa mitä odotin. Tai no, ei se itse raskaus. Luojan kiitos raskaus on helpoin näistä kolmesta. Mutta se sattuu niin helvetisti, että mä odotan yksin tätä yhdessä suunniteltua ja rakkaudella tehtyä lasta ja se toinen vaan vaihto mut uuteen ja elää uudessa suhteessa, kun ei mua tai vauvaa olisikaan. Eikä meitä olekaan, ei me merkitä enää mitään. Ja mä en muuta toivoisi, kuin että olisin vielä jotain.

Tämä päivä meni taas leikkipuiston reunalla itkien huonosti nukutun yön jälkeen. En jaksanut edes peittää niitä punaisia väsyneitä silmiä, senkus tuijottavat. Kyllä tää tästä taas.

Minun äitiyspakkaukseni 2018

En haluaisi sanoa tai antaa olettaa, että Kelalta saatava äitiyspakkaus olisi millään tavalla huono, mutta se on usein joillekin huonompi valinta, kuin rahana saatava äitiysavustus. Suurin osa varsinkin ensisynnyttäjistä valitsee avustuksen pakkauksena, mikä on täysin ymmärrettävää, koska pakkaukseen on koottu monia asioita mitä ei tulisi itse ajateltua tarvitsevansa. Vaikkakin pakkauksen arvo on suurempi kuin avustuksen ottaminen rahana (mikä on tänä vuonna noussut onneksi 170€), jää pakkauksen sisältö monella osin käyttämättä ja täten arvo hyödyntämättä.

Noh, ensinnäkin makuasioista kun voi vaan kiistellä, niin vaatteet ei aina just miellytä omaa silmää ja ne jää tietysti käyttämättä. Koska jokaisen pallero on oman kokoisensa eri mittasuhteineen, voi olla vaatteet liian suuria, epäsopivan mallisia, tai väärän kokoisia väärään aikaan. Taas saattaa jäädä osa käyttämättä. Tämän vuoden pakkauksessa näytti olevan melko hyviä tarvikkeita ja esim. kestovaippa oltiin kokonaan poistettu, mikä jäi monelta täysin käyttämättä. Tarvikkeiden osalta siis pakkaus näyttää hyödylliseltä, ellei niitä tarvikkeita satu olemaan jo kotona valmiiksi. 

Mutta monesti on keskusteltu, että miten pakkauksesta saisi oikeasti kaikille toimivaksi. Ensinnäkin isoin ongelma tuntuu olevan talvivaatteiden koko. Ne ovat talvivauvalle ylisuuria ja sopivat vasta seuraavana talvena, ellei ole jo jääneet pieniksi. Talvivaatteet syövät varmasti isoimman osan pakkauksen arvosta, joten sillä tavalla jää jo suurin hyöty pois. Ehkäpä lämpöpussi haalarin tilalle? Hienosti oli kuitenkin keksitty haalarin muunneltavuus pussimalliseksi, jolloin käyttö on entistä monipuolisempi. Silti on monia epäkohtia, mitä ei vaan luultavasti koskaan pysty ratkomaan niin, ettei pakkauksen rahallinen hyöty kärsi. Esim. tytölle ja pojalle erikseen hieman eri kuoseilla ja väreillä, jotta kiistely väreistä loppuisi?Tosin joku varmasti pahoittaisi mielensä värien erottelusta. talvi/kevät ja kesä/syksy -vauvoille omat eri kokoiset pakkaukset? Entä jos tekisi erikseen pelkän tarvikepakkauksen (kynsisakset, lämpömittari, petivaatteet ym.) ja sen lisäksi saisi valita vaatepakkauksen, tai rahallisen avustuksen?

Otan itse nyt kolmatta kertaa avustusen rahana. Syyt ovat pitkälti yllämainitut ongelmat, ulkonäkö ei miellytä, mallit ei miellytä, kokoluokitus olisi pielessä jo kolmannella talvivauvalla ja nyt kolmatta odottaessa myös se, että tarvikkeita löytyy jo valmiiksi. Sen lisäksi koen saavani enemmän irti, kun kokoan omannäköisen äitiyspakkaukseni ja tällöin myös jokainen vaate ja tarvike miellyttää ja tulee varmasti käyttöön.

Yksi isoin syy on myös ekologisuus. Vuosittain pakkauksia jaetaan 32000-35000 kappaletta riippuen hakemuksien määrästä. Niin monta pakkausta, joista osassa käyttämättä jääneitä vaatteita ja vain pienen ajan käytettyjä vaatteita, jotka päätyvät kirpputoreille, tai kierrätykseen. Vaikka pakkauksen arvo nostetaan aina esille, äitiyspakkauksella on loppujen lopuksi todella huono jälleenmyyntiarvo ja monesti tavarat liikkuu vain ilmaiseksi käytön jälkeen, tai alkuperäiseen arvoonsa nähden aivan pilkkahinnalla. Edellisten pakkausten haalareita löytyy ilmaisesta kymmeneen euroon, suosittua lämpöpussia löytää varmasti jokaiselta kirpparilta vähintään yhden parilla eurolla. Koska olen kirpputori-ihminen henkeen ja vereen, en yksinkertaisesti näe järkeä haluta tavaroita uutena, kun kirpparilta saisi sillä 170€ ostettua vaikka kymmenen äitiyspakkausta edellisiltä vuosilta.

Minun äitiyspakkaukseni on 100% second handia, eli n. 2kk kirpputoreilla kiertämisen tulos. Isoin osa on paikalliselta livekirppikseltä ostettu, pari vaatetta löysin vahankaytetty.fi -sivulta, yhden vaatteen ainakin ostin Facebook-kirpparilta ja pari vaatetta on huuto.netin kautta ostettu. Suosin pääasiassa kotimaisia merkkejä ja suurin osa vaatteista on täysin uudenveroisessa kunnossa.

Minun äitiyspakkaukseni 2018:

Bodyt 7kpl:

• 5€ Marimekko body
• 2€ Name It body
• 10€ Papu body
• 4,5€ Kiddow body
• 14€ Mr mopsibody
• 4€ Mr karttabody
• 6,90€ Vimma body

Housut 8kpl:

• 1,5€ Lindex housut
• 6€ Vimma lettihousut
• 10€ Papu vinoraitaleggarit
• 4€ Papu housut
• 8€ Papu polvipaikkabaggyt
• 7€ Mr sammakkohousut
• 8€ Metsola housut
• 8€ Vimma blurribaggyt

Haalarit/yöpuvut 5kpl:

• 3€ Lindex yöpuku 
• 2€ Lindex yöpuku
• 15€ Mr trikoohaalari
• 15€ kiddow jumpsuit
• 5€ Reima fleece

Muut 3kpl:

• 6€ minimat
• 15€ Domoo imetystyyny
• 6,90€ mr trikoopipo

=168,80€/ yhteensä 23kpl

Määrällisesti siis sain toki vähemmän, mitä olisin pakkauksessa saanut. Kuitenkin tein useasti todella hyviä löytöjä edulliseen hintaan ja säästin paljon jo pelkästään sillä, että kaikki ostin käytettynä. Koska lähes kaikki vaatteet on merkkivaatteita, tiedän jo että saan niistä myös rahaa takaisinpäin ja myyntituotolla pystyn ostamaan sitten seuraavia kokoja, kun nämä käyvät pieneksi. Valikoin myös värimaailman yhteensopivaksi, jolloin on helppo yhdistellä vaatteita keskenään. Valitsin myös malleiltaan pitkäikäisiä vaatteita, kuten Papun body tuplaneppareilla, baggyt käännettävillä lahkeilla, joten käyttöikä on pitkä ja vaatetta tulee käytettyä koko rahan edestä. Tiedän myös vaatteet jo omasta kokemuksesta kestäviksi ja laadukkaiksi.

Sanoisin, että ei hassumpi vaihtoehto tämä oman äitiyspakkauksen kokoaminen. Suosittelen erittäin lämpimästi pohtimaan tätäkin vaihtoehtoa, jos yhtään epäilyttää äitiyspakkauksen sisältö ja tarpeellisuus. Jos äitiyspakkaus kuitenkin houkuttaa enemmän, kannustan hyödyntämään kirppareiden tarjontaa sen suhteen, sillä edellisten vuosien vaatteita ja tarvikkeita tuntuu olevan yli tarjonnan ja tällöin saa varmasti rahalle vastinetta, kun saa itse poimia ne ihanimmat kuosit ja jättää surutta ottamatta niitä, mitä ei tulisi käytettyä. Ymmärrän toki, että vauvalle haluaa jotain uutta, jos kaiken muun ostaa kirpparilta, mutta itse en koe, että vauvani ovat jääneet mistään paitsi, kun joutuvat käytetyissä vaatteissa kulkemaan.

Diy virkattu babynest

Babynest on kätevä turhake, jota voi käyttää pienennyksenä pinnasängyssä, suojana perhepedissä, tai sohvalla estämässä putoamista. Joka tapauksessa vauvanpesä on itsessään jo niin suloinen hankinta, että pakkohan se on saada vaikkei käyttöikä olisi sen kummoisempi. Esikoiselle tein aikoinaan perusmallisen babynestin ompelemalla kankaasta. Sama pesä toimi myös kuopuksen  kanssa ja odottaa tätäkin sisarusta varastossa valmiina. Halusin kuitenkin tehdä vielä jotain erilaista, kun idea jättineuleesta virkatusta pesästä pyöri päässä jo pitkään ja pakkohan se oli päästä toteuttamaan. 

Virkattu babynest jättineuleesta 

Tarvikkeiksi riitti 1200g paksua villalankaa ja omat kädet. Villalangan tilasin edullisesti Adlibrikseltä (200g/5,50€). Lankaa löytyisi myös paksumpana, jolloin pesästä tulisi vielä jämäkämpi ja neuloksesta isompi, mutta koska langan hinta hipoo pilviä, niin tyydyin tuohon  halvempaan ja ohuempaan ratkaisuun.

 (https://www.adlibris.com/fi/tuote/adlibris-chunky-wool-lanka-grey-melange-200g-a047-32216818?article=P32216833&campaignId=33690bb9-1a30-4a4b-b56f-9f0adc418873)

Työn vaiheista en tietenkään ottanut kuvia, mutta aikaahan tuohon meni vain pari tuntia sisältäen ehkä viisi kertaa takaisin alkuun purkamisen, monien minuutin googlettelun soikion virkkaamisesta ja vielä muutaman opetusvideon. Alle tunti olisi siis mennyt, jos olisi tiennyt mitä tekee. Koska materiaali oli jättineuletta, niin itse virkkaus tapahtui käyttäen kahta sormea virkkuukoukkuna. 

Ohje:

Virkkaa kuten ympyrää pohjaa spiraalina. Toisin kuin ympyrässä, ei tehdä aloitusympyrää, vaan ketjusilmukoita. Ovaali muoto lähtee muodostumaan pikkuhiljaa työn edetessä. 

1. Tee 11 ketjusilmukkaa (kjs)

2. Kiinteä silmukka (ks) kerroksen toiseen silmukkaan ja jatka kiinteillä silmukoilla rivi loppuun. Kerroksen lopussa tee 3kjs, joista keskimmäiseen, eli toiseen ketjusilmukkaan laita merkki.

3. "1ks kerroksen toiseen silmukkaan, jatka kiinteillä silmukoilla kerros loppuun." Lisää lopussa 3kjs, merkkaa taas keskimmäinen.

4. Toista "-" ja lisää aina merkatun silmukan kohdalla 3kjs ja jatka aina keskimmäiseen silmukan merkkaamista molemmissa reunoissa.

5. Kun pohja on halutun kokoinen (50x65cm), aloitetaan reunan tekeminen. Tee tämän ohjeen mukaan reunan ensimmäinen kierros: 
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/virkkaus/katso_video_kuinka_virkkaat_sisustuskorin

6. Jatka reunaa tehden seuraavat kierrokset normaalisti kiinteillä silmukoilla. Merkkaa kierroksen vaihtumiskohta, mutta nyt ei enää lisätä silmukoita.

7. Kun reuna on halutun korkuinen, päätä työ tekemällä kierroksen loppuun piilosilmukka ensimmäiseen silmukkaan. Itse tein reunasta korkean ja taitoin reunan kaksinkerroin työn sisälle päin. Näin reuna pysyy kuosissa ja halutessaan voi lisätä jämäkkyyttä taittelemalla vanua reunan sisälle. Taitettu reuna kiinnitetään yläreunasta kiinni alareunaan tavallisilla pistoilla joko samalla langalla, tai ohuemmalla villalangalla.

Aika paljon työn tulokseen vaikuttaa käsiala. Tein melko löysää, jotta silmukat erottuisi toisistaan kauniisti. Työn edetessä kannattaa siis oikoa työtä ja mittailla välillä, että haluttu koko ja muoto pysyisi oikeana. 

Lastenvaunuviidakko

Lastenvaunut on yleensä se kallein ja omalla kohdalla näin autottomana ehdottomasti tärkein hankinta. Nyt osuu jo toisen kerran tuplavaunujen hankinta eteen, koska kuopus on vasta karvaa vaille 2v vauvan saapuessa. Jälleen kerran oli mietittävä ja selattava monia vaihtoehtoja läpi, että mikä olisi se paras vaihtoehto omiin tarpeisiin. Ehdottomat kriteerit oli kapeus, vierekkäin istuttavat ja muuten pitkä käyttöikä, sekä tilava tavaratila. Olen jo pitkään tiennyt, mitkä valitsen, mutta eipäs-juupas minä aina tasaisin väliajoin hidasti prosessia niin, että vasta tänään klikkasin tilaa-nappia ja olen erittäin tyytyväinen valintaan. 

Mitä vaihtoehtoja siis kävin läpi ja mihin päädyin? 

Emmaljungan Double viking

Emmaljungia mulla on ollut nyt kolmet ja on kyllä merkki, mistä en vikaa ole kauheasti löytänyt. Esikoisella oli Ej mondial duo combit classic chrome -rungolla, jotka vaihdoin 1,5v jälkeen Super viking malliin, koska halusin kääntyvät etupyörät ja koska kuopus ilmoitti tulostaan heti hankinnan jälkeen, oli muunneltavuus ehdoton plussa. Ne olivat siis myös tuplakäytössä, mutta vain pienen hetken, koska olivat tosi raskaat ja kömpelöt työntää.. Varavaunuiksi päikkäreille ostin käytettynä City crossit leatherette kankailla, jotta olisi parhaat talvinukutuksiin. Ne on edelleen käytössä toistaiseksi. Nyt double viking malli houkutteli, koska ole  todennut Emmaljungan merkkinä niin hyväksi.

+ kapeat tupliksi

+ ulkonäkö

+ monta vaihtoehtoa kankaissa

+ renkaat saa vaihdettua mieleisekseen

+ kankaat ei haalistu

- yksikkökäyttöön joutuu ostamaan toisenkin rungon

- ehkä liiankin pieni istumatila, sekä vaunukoppa

- pienen oloinen tavarakori, vaikka niitä onkin kaksi

Isoin syy miksi en päätynyt näihin oli se, että haluan ns. valmiin paketin, enkä ostaa monia runkoja ja myydä pois alta turhia osia. Myös tavaratilan pitää olla riittävä, koska kauppareissut hoituu vaunuitse ja liikkeessä kokeillessani tila näytti aika hankalalta. Työnnettävyys oli jo tyhjillä vaunuilla melko raskas myös. Sen lisäksi koska jo super vikingin vaunukoppaa kävi ennen aikojaan pieneksi isolle pojalle, niin tässä vielä pienempi koppa olisi todella epäkäytännöllinen. 

Mountain Buggy Duet v3

Nämä olivat hyvin lähellä sitä, mitä vaunuilta halusin. Kapeat, pystyy käyttämään tuplina ja yksikkönä. Kuitenkin paljon vikoja oli ja moni asia ei ihan kuitenkaan loppujen lopuksi vastannut sitä täydellistä. Näitä en ole päässyt kokeilemaan, mutta monesti olen muiden vaunuja vilkuillut sillä silmällä lähietäisyydeltä. Tietysti alhainen hinta houkutteli kovasti näiden kohdalla. 

+ kapeat

+ ulkonäkö tuplina

+ hinta

+ monta värivaihtoehtoa kankaissa

+ lisää tilaa tavaroille sivukorissa 

+ käsijarru

- pieni tavarakori 

- ulkonäkö yksikkönä

- kankaat haalistuvat

Isoin syy miksi en näihin päätynyt oli tällä kertaa täysin laatu. Selailen monesti käytettynä harkitsemiani malleja, jolloin usein toistuu myynti-ilmoituksissa myös tyyppiviat ja näillä sellainen on erittäin vahvasti kankaiden haalistuminen. Monet ilmoituksissa näkemäni vaunut näyttivät rehellisesti kymmenen vuotta vanhoilta pelkästään kankaiden vuoksi. Myös jälleenmyyntiarvo oli aika surkea varmaankin kunnon vuoksi. Toinen oli se, että en yhtään pidä ulkonäöllisesti siitä, miltä nämä yksiköksi muunnettuna näyttää.. Tuntuu, että sivukori vie turhaan tilaa, vaikka kätevä onkin. Myös istuimia ei saa käännettyä, paitsi vauvan lisäosa tulee kasvot työntäjään päin. 

Bugaboo Donkey2

Noh, nämä nyt vastasivat sitten täysin sitä mitä hain. Kapeat, yksiköksi muunneltavat ja monipuoliset. Aluksi emmin paljon sitä, että jääkö nämä turhaksi sitten kun tuplia ei enää tarvita, mutta totesin sivukorin olevan niin kätevä sitten kuitenkin autottomana kauppareissuja ja muita kyläilyjä tehdessä, että lisätila on varmasti enemmän kuin tarpeen, vaikka leveyttä viekin. Bugaboo on suosittu merkki, mutta enemmän olen vikoja kuullut (ja niissä myynti-ilmoituksissa todennut), kuin hyväksi toteamastani Emmaljungasta. Myös pitkään mietitytti onko ne koko rahan arvoiset, vai maksaako tässä vaan merkki.

+ kapeat tupliksi
+ ulkonäkö tuplina
+ ulkonäkö yksikkönä
+ muunnettavuus yksiköksi
+ monta kangasvaihtoehtoa
+ sivukori
+ jälleenmyyntiarvo 
+ helposti saatavilla osia
+ tilavahko tavarakori
- kankaiden haalistuminen
- vaunukopan ulkonäkö
- hinta (laatu?) 

Näihin minä siis päädyin ja tilasin vaunut mustalla rungolla, melange grey kankailla ja ostin vielä lisänä comfort wheeled boardin adaptereineen. Kankaiden haalistuminen taas epäilytti kovasti, mutta koska ongelma näyttäisi olevan mustassa värissä, niin uskalsin luottaa vähän paremmin harmaiden kankaiden kestoon. Iso plussa seisomalaudasta, johon kuuluu myös istuin. Aiemmin käytössä ollut bumpriderin vastaava oli ihan ok, mutta lopulta meni käytössä rikki. Lisäksi koska kyseessä on Bugaboon oma malli, niin uskon sen toimivan paremmin vaunuissa. Vaunukopan ulkonäkö ei miellytä, mutta koska se on tilava ja näin käytännöllinen, on ulkonäkö tässä kohtaa sivuseikka.

Selasin pitkään Bugaboon donkey vaunuja käytettynä, mutta koska vanhemmasta mallista pyydetään vain paria sataa vähemmän mitä uutena uusimmasta mallista, päädyin tilaamaan vaunut uutena, jolloin plussaa tietty myös takuu. Vaunut ostin Babymax.nl sivulta, eli Hollannista saakka. Säästin hinnassa melkein 400€, joten kukkaro päätti tässä kohtaa enemmän kuin tahto tukea suomalaisia jälleenmyyjiä. Toimitusajaksi annettiin 3-4 viikkoa, joten pitkä odotus on edessä ennen kuin pääsen kokeilemaan ja ihastelemaan vaunuja. 

Syyskuulumisia

Syksy on jo kovaa vauhtia päällä ja sen mukainen on mielentilakin. Toisaalta rakastan syksyä, värejä, pimeneviä iltoja ja sitä tavallista arkea, mikä nykyään on ainut asia, mikä pitää minusta vielä otetta. Toisaalta taas väsyttää enemmän, arki on tavallaan raskaampaa, kun pitäisi venyä moneen asiaan, mutta saamattomuus ottaa vallan pahimpina hetkinä. Annan itselleni kyllä nykyään paljon anteeksi, ei ole pakko jaksaa ja etenevän raskauden vuoksi jaksaminen onkin vähän kortilla.

Esikoinen käy kerhossa neljästi viikossa aina klo 9-12. Matkaa kerholle on parisen kilometriä, kävellen puoli tuntia. Viemiset joko pyörällä, tai kävellen kostautuu aina levossa harkkasupistuksia ja nykyään jo vähän aaltomaisina "menkkakipuina"  jotka ei kuitenkaan ole supistuksia, vaan rasituksesta johtuvia kehon käskyjä hellittää. Onneksi naapurissa asuva anoppi on helpottanut paljon, kun järjestää työpäiviään niin, että pääsee viemään ja hakemaan silloin tällöin. Kahdesti viikossa käy luonani myös kotiapu niin, että kuopus jää hänen kanssaan kotiin ja pääsen kahdestaan esikoisen kanssa kerhoon. Myös satunnaiset käynnit esim. lääkärissä ja neuvolassa hoituu parhaiten niin, että lapset saavat jäädä kotiin ja pääsen yksin käymään niissä.

Oma mieliala on jo vähän kohentunut ja pieni pesänrakennusvietti alkaa heräilemään pikkuhiljaa. Vaatehankintoja olen tehnyt kirppareilta ja ostoslista tarvikkeille on jo pitkään ollut valmiiksi katsottuna. Muutama pakkomiellekin ehtinyt syntyä joistain tarvikkeista ja pää on täynnä diy-projekteja, joista aloitin villasukkien kutomisella. Kotiäitinä aikaakin riittää iltaisin ja päikkäriaikaa  kivasti kaikelle tekemiselle. Toivottavasti ei vaan lopu viikot kesken, kun on niin paljon tehtävää.

Viime viikolla (rv23+6) oli kelaneuvola, missä ei tullut ilmi ainakaan mitään uutta itselle. Äitiysavustuksen otan jälleen kerran rahana, mikä onnekseni noussut tänä vuonna kolmellakymmenellä eurolla, eli kokoan itse omaa silmää ja tarvetta vastaavan äitiyspakkauksen sillä 170€, joka kohta jo kelan nopeasta toiminnasta kolahtaa tilille. Äitiys- ja vanhempainpäiväraha on sama mitä esikoisesta.

Painoa oli neuvolakäynnillä tullut 2kg, eli lähtöpainoon kilo. Kuitenkin painonnousu johtui vain viikon matkasta, jolloin tuli viisi (5kg!!) painoa lisää! Tietysti, koska jo viikossa paino ehti pudota 3-4kg, niin kyse oli vain turvotuksesta ja ylensyönnistä. Viikko neuvolan jälkeen paino oli taas sama, eli -1kg lähtöpainoon. Onneksi painoa ehtii kertyä vielä loppua kohden, vaikken toivo samanlaista nousua mitä edellisillä kerroilla (25-30kg..) joten tämä maltillinen painonnousu sopii kyllä minulle. Sf-mitta oli 22cm ja hb sekä verenpaine hyvät. Proteiini oli pissanäytteessä koholla yhdellä plussalla, mutta koska muuta oiretta ei ole, niin tuli vain kehoite mittailemaan kotona verenpainetta silloin tällöin.

Sen lisäksi Hämeenlinnassa on käynnissä savuttomat vauvat - kampanja, minkä ideana on lisätä tietoutta raskausajan tupakointiin, sekä toimia kannustimena raskaana oleville tupakoitsijoille lopettamaan savuttelu. Neuvola käynnin yhteydessä puhallutettiin häkämittariin ja puhalsinkin pyöreät nollat. Sain kortin, mitä näyttämällä saa tapahtumaan osallistuvilta yrityksiltä kertaluontoisia etuuksia. Todella hyvä kannuste ja toivottavasti kampanja toimii toivotulla tavalla, hyvä Hämeenlinna!

http://www.hameenlinna.fi/savuttomatvauvat/

Matkalla lasten kanssa

Tammikuussa jo tuli varattua Tjäreborin kautta ensimmäinen perheloma Teneriffalle kahdeksi viikkoa. Noh, sattumoisin yksi jäsen jättäytyi matkasta pois, mutta onneksi alkuperäisen suunnitelmaan kuului jo anopin mukaan tulo, joten yksin ei tarvinnut matkaa tehdä lasten kanssa. Päädyttiinkin sitten vielä n. kuukausi ennen matkaa vaihtamaan matka viikon matkaksi Mallorcalle. Oli kyllä todella hyvä päätös, viikko oli just eikä melkein sopiva aika lapsille, vaikka itse olisikin sen pari viikkoa jaksanut köllötellä auringossa. Hotellista tai paikasta ei hirveästi tiedetykään ennen matkaa, mutta aivan täydellisesti meni sekin valinta. 

Hotellimme oli neljän tähden hotelli Viva Sunrise Mallorcan Alcudiassa. Hotelli oli kyllä jokaisen tähden arvoinen, todella siisti ja tilava. Lastenaltaaseen oli panostettu ja siellä oli monenlaista viihdykettä lapsille, eikä todellakaan ollut tunkua missään vaiheessa päivää. Hotellin väki ystävällistä ja palvelut lähellä ja helposti saatavissa. Vuokrasimme vauvapaketin, mikä sisälsi matkasängyn, syöttötuolin ja matkarattaat. Omia rattaita ei siis otetukaan mukaan, joten ilman ei olisi pärjätty. Matkaa merenrannalle oli hotellilta n. 500m ja matkalla olikin kaikki ravintolat, sekä kaupat tuliaisia ym. shoppailuja varten. Pidemmälle ei siis tarvinnutkaan mennä. 

Emme ottaneet valmismatkalle aterioita, joten ostimme kaupasta tarvittavat ja kävimme illallisella aina eri ravintoloissa kokeilemassa paikallista tarjontaa. Vaikka all inclusive kuulostaa täydelliseltä valinnalta lapsiperheelle, niin tämän kokemuksen pohjalla en kyllä tule sitä vaihtoehtoa valitsemaankaan enää. Aluksi vähän jännitti, että miten ne ruokailut sitten hoituukaan, mutta koska hotellihuoneessa oli mikro, uuni ja keittolevyt, niin huoli oli täysin turha. Rahaa säästyi ihan mielettömästi ja sai itse valita ja vaikuttaa siihen, mitä söi ja missä kävi syömässä, eikä tarvinnut mennä hotellin aikataulujen mukaisesti.

Lentomme lähti Suomesta klo 16.25 ja matkasimme Hämeenlinnasta lentokentälle junalla. Ostin ennakkoon säästöliput ic-junaan, jossa tunnin matka meni lasten leikkiessä leikkivaunussa. Tikkurilasta pääsi alle kymmenessä minuutissa lähijunalla lentoasemalle ja sinne saavuimme hyvissä ajoin ennen lähtöä. Söimme päivällisen lentokentällä, koska aterioita emme myöskään valinneet lennolle. Lento jännitti kovasti, mutta neljän tunnin lentomatka meni oikein sujuvasti välillä torkkuen ja ikkunasta maisemia ihaillen. Mallorcan päässä odotti sitten bussikyyti hotellille, mikä vei vielä 45min. Se oli ehkä helpoin osuus matkasta, koska kummatkin lapset olivat jo sen verran nuutuneita, että nukkuivat koko matkan. Takaisin paluu sujui matkojen osalta melko samalla kaavalla. Lähtöaika oli 12.25, mutta lento olikin melkein viisi tuntia myöhässä. Hienosti kuitenkin jaksoivat lapset hyvin vähällä kiukulla odotella kentällä ja kotiin palattiinkin tällä kertaa autokyydillä, mikä oli erittäin hyvä, koska viivästyksen vuoksi kello lähenteli jo puoltayötä.

Itse matka sujui pitkälti veden ääressä, merenrannalla tai hotellin uima-altailla. Retkiä emme edes harkinneet, enkä niitä raskaana ollessa olisi varmasti jaksanut toteuttaa. Muuten raskaudella ei ollut vaikutusta matkan kulkuun, ainoastaan tukisukat oli syytä muistaa jalkaan lennolla ja tarkkailla normaalisti syömisiä. Loma olikin täydellinen löhöloma täydelliseen aikaan, täydellisessä seurassa. Sai viikon ajan irtioton arjesta ja hengähtää kaikesta viimeaikaisesta.

Ehdottomasti lomailen heti mahdollisuuden mukaan uudestaan, lapset eivät todellakaan vaikeuttaneet loman toteutusta, vaikka pieniä vielä ovat. Lasten kanssa matkalla oli siis täydellistä!