Päiväkotiaamuina soi herätys, mutta tänään en halunnut herätä kellon soittoon. Silti rytmi taitaa olla jo opittu, koska vauva heräsi ensimmäisenä n. 20 yli seitsemän ja hipsin hänen kanssaan vaipanvaihtoon. Tähän väliin täytyy kehua (*kop, kop*) että yöt on tosi iisejä nykyään. Vatsantoiminta on selkeästi hidastunut ja yö pärjätään yleensä vain yhdellä vaipanvaihdolla, tai jopa selvitään aamuun asti ilman varikkokäyntiä, kuten tänä yönä. Yösyömistä en pysy kartalla, mutta ainakin kolmesti imetän yhden yön aikana. Aamulla olo on ihan levännyt.
Seuraavana heräsi vieressä nukkunut isoveli klo 7.30. Laitoin tv:stä muumilaakson tarinat päälle ja heräiltiin hetki sängyssä pötkötellen, kunnes seuraan liittyi ihme kyllä koko yön omassa sängyssä nukkunut esikoinen. Hänen suustaan kuului tuttu "on nälkä, anna ruokaa" lause ennen kuin ehdin edes huomenta toivottaa.
Kello 8.20 oli kahvi keitetty ja aamupala pöydässä. Lapset söivät itsenäisesti aamupalan samalla, kun viihdytin vauvaa kahvikupin kanssa lattialla. Vauva on kasvanut jo niinkin isoksi pojaksi, että viihtyy hereillä pitkiäkin aikoja. Vaatii itseltä enemmän totuttelua tilanteeseen, kun ei enää imetyksen jälkeen aina jäädäkään nukkumaan, vaan hänen kanssaan saa jo seurustella.
Yritän vapailla pitää normaalia rytmiä yllä mahdollisimman hyvin, joten ensimmäinen ulkoilu ajoittuu kello kymmenen aikoihin. Tänään ilokseni lapset keksivätkin hyvät leikit omassa huoneessaan, joten aamu sujui hyvinkin sujuvasti, eikä ulos ollut kiire. Kymmenen jälkeen vasta leikit oli saatu siihen pisteeseen, että maltettiin siirtyä pukemaan ulkovaatteita.
Ulkovaatteet menevät jo melko sujuvasti päälle. Hiki siinä hommassa auttamatta tulee ja aikaa kuluu keskimäärin vartti koko kolmen lapsen ja itseni pukemiseen. Tänään ei onneksi tarvinnut kerros pukeutua, joten sekin helpotti jo huomattavasti operaatiota. Myös tähän alkaa jo tottua, joten pikkuhiljaa kaikki perustoimet helpottuu. Tekemällä oppii.
Esikoisen toiveesta ulkoilimme pienessä toripuistossa. Kauaa he eivät sitten viihtyneetkään ja puolen tunnin päästä alkoikin jo poukkoilu pitkin toria. Se on se hetki, kun on hyvä todeta ulkoilu päättyneeksi ja lähteä kotia kohti. Kävimme kaupassa hakemassa maitoa ja heräteostona pensasmustikoita.
Pysyimme melkein aikataulussa. Lounaan jälkeen päiväuniaika koitti klo 13. Hetki, jolloin toivoisin saavani sen tunnin olla keskenäni päättyi taas esikoisen liittyessä seuraani, mutta tiesin jo varautua siihen, joten pian aloitettiin leipomaan mustikkapiirakkaa vauvan nukahtaessa kehtoon.
Klo 14.45 heräsi keskimmäinen uniltaan ja rakenneltiin hetki rakennuspalikoilla, sekä syötiin piirakkaa välipalaksi. Loppuilta sujuikin ihan vain kotona, koska esikoinen nukahti jo kesken päivällistä ruokapöytään ja kivat leikit jatkuivat niin, etten niitä edes viitsinyt keskeyttää. Aina ei talvisin edes mennäkään toista kertaa ulos, koska illalla on pilkkopimeää ja lapset haluavat melkein heti jo sisälle.
Näinä sisäiltoina pistän usein lapsille kylvyn ja siellä kuluu läträtessä hyvin sekä aika että energia. Kylvystä mennäänkin aina suoraan iltapalan kautta nukkumaan. Illatkin on rauhoittuneet paaaljon siitä, mitä ne oli raskausaikana. Olen lipsunut useasti ja jäänyt nukuttamaan samalla imettäen vauvaa. Välillä vauva alkaa kitistä kesken nukutuksen, jolloin joudun poistumaan. Silloinkaan ei tule huutoa, vaan isommat lapset nukahtavat itsekseen tyytyen mun poismenoon. Isompien lasten nukahtaessa ilta kuluu tv:tä katsoen ja imettäen. Kotityöt teen aina pitkin päivää sitä mukaan, kun tekemistä tulee, joten illalla saan vaan olla.
Lapset kävivät sänkyyn klo 20. Esikoinen nukahti heti, mutta keskimmäinen pyöriskeli itsekseen ties kuinka kauan. Itse jouduin taas kesken nukutuksen poistumaan vauvan luo, mutta lopulta yhdeksän maissa pyöriskelyn äänet hiljenivät ja poika nukahti. Vauva on aina iltaa kohden tyytymätön ja sitä on tälläkin hetkellä, joten loppuilta kulunee häntä nukutellessa yöunille.
Tämä päivä oli poikkeuksellisen hyvä. Melkeinpä esimerkki täydellisen hyvin sujuneesta päivästä. Känkkäränkkä saapui paikalle vain hetkittäin. Ensimmäisenä ulosmentäessä, vaikkei se videossa kuulu ja pitkin päivää tuli pieniä kiukkuja, mutta mitään kohtausta ei tullut, paitsi päivän lopuksi vauvalla kylvystä pois mentäessä. Toisaalta tämmöinen liian hyvä päivä ei kerro arjesta oikein mitään, mutta näihin hetkiin on hyvä palata aina silloin, kun se huonompi päivää koittaa. Nämä hyvät ja onnistuneet päivät ovat niitä tärkeimpiä ja ne auttaa lataamaan akkuja enemmän kuin mikään oikea vapaa ilman lapsia.
Huomenna on vuorossa tavallinen arki, eli meillä se tarkoittaa päiväkotipäivää aikatauluineen. Kuitenkin huomenna ainakin tyttö saa pientä iloa arjen keskelle päästessään katsomaan prinsessoja lukion vanhojen tansseille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti