lauantai 9. maaliskuuta 2019

Vaaleanpunaiset lasit silmillä

Tämä teksti on ilmestyneen nettiartikkelin jälkipyykkiä. Sain monen monta ihanaa viestiä henkilökohtaisesti ja muutamia tsemppiviestejä välikäden kautta. Ainoat negatiiviset kommentit tulivat artikkelin kommentteihin anona, sekä useampi raivoviesti henkilökohtaisesti ex-mieheltäni, mistä en yllättynyt. Tein mä aika likasen tempun kai, mutta pahempi toistaan ollaan aina oltukin.

"Et oo vittu tosissas" kilahti jossain vaiheessa viesteihini etunimen alkukirjaimelta - ei edelleenkään kokonimeltä, tai lempinimeltä.

Jälkeenpäin ajateltuna on helppo muistaa ne huonot ajat ja riidat. Helppo osoittaa toista sormella ja mutkutella kun sinä, sinä ja sinä. Ja sitten syytetään vielä, että mä tein niin koska sä teit noin. Toinen vastaa, että mä tein noin koska sä teit niin ja oravanpyörä alkaa, eikä pääty koskaan.

Sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt, etteikö suhteessamme olisi ollut kitkaa. Pohdin omaa osuuttani jo aiemmin ja suostun edelleen myöntämään omat virheeni ja osuuteni onnellisuuden sabotointiin. Oliko koko suhde pelkkää paskaa? Kuulemma. Miksi paskaan suhteeseen tehdään lapsi(a), tai muutenkaan suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta samalla, kun suunnitellaan ettei sellaista tule?

Olisiko miehen pitänyt jäädä vain lasten vuoksi? No ei kai. Olisi vaan pitänyt siinä kohtaa, kun kokee olevansa onneton jättää se kolmas lapsi tekemättä ja sanoa reippaasti, että nyt pohdinkin eroa. Näin olisi jäänyt jo toinenkin lapsi tekemättä ja ilmeisesti myös se ensimmäinen.

Jos kaikki lapset olisi miehen puolelta haluttuja, niin se kumoaa pitkään harkitun teon. Plussasta ei kulunut kuin kaksi kuukautta eropäätökseen, josta ei taas tainnut kulua kahta sekuntiakaan uuteen suhteeseen. Keskenmenon sattuessa olisi jo kannattanut hypätä kelkasta pois, eikä aloittaa omasta toiveesta yrittämään kolmatta lasta. Kuka yrittää tahalleen saada vielä kolmatta lasta eroperheeseen, eikö kaksi jo riittänyt?

Olinko minäkään aina onnellinen? En todellakaan, en päivittäin enkä edes viikottain. Sapetti toisen tekemiset, sanomiset ja pelkkä olemassaolo välillä. Olisko vaan pitänyt lähteä jo vuosia sitten, kun itsekin mietin onnen löytyvän toisesta ihmisestä? Kyllä, mutta en lähtenyt, vaan jäin ja sain kolme kaunista lasta. Onko onni edes sitä, että koko ajan menee hyvin? Eikö onnen eteen täydykään nähdä vaivaa ja yrittää korjata niitä asioita, mitkä syö onnea?

Ei mullakaan siis ollut aina ne vaaleanpunaiset sydänlasit päässä, mutta ilmeisesti sitten oli suurimman osan ajasta, koska ero oli mulle edelleen täysi yllätys.

Toisaalta nyt ne lasit taitaa löytyä aivan toisesta päänupista.

Tartun myös asiaan raha, koulutus ja hyväuskoisuus.

Viivi vm2014
vaaleanpunaisilla laseilla
Toisin kuin kommentissa oletetaan, mulla on kyllä vakituinen työ ollut viimeiset kuusi vuotta. Ja on jopa koulutus. Suoritin kaksoistutkinnon loppuun, kun vasta aloin odottamaan esikoista. Aion silti jatkokouluttautua johonkin unelma-ammattiin ja tarkoitukseni olikin ex-mieheni jälkeen päästä koulun penkille.

Harmikseni exä sai koko perheen kustannuksella koulutuksen, työn ja sitä kautta uuden rakkauden rinnallensa, joten mä jään räpiköimään lapsineni oman opiskeluni suhteen.

Perhe perustetaan yhdessä oletuksena, että ollaan yhdessä, hoidetaan tulot ja menot yhdessä. Se, että toinen jättää perheen ja jättää toiselle lapset kotihoidontuen varaan, muuttaa sitä, että onko enää kykenevä hoitamaan lapset itse omilla tuloilla. Työpaikalle ei myöskään voi marssia takaisin kesken hoitovapaan, mikä on suunniteltu oletuksena, että on se toinen vanhempi rinnalla. Minkäs teet. Äitiysraha ei myöskään (omalla kohdallani) riitä silloin, kun ei ole sitä toista tulonlähdettä, kuten normaaleissa ydinperheissä on.

Hyväuskoisuuteen syyllistyin pahasti. Kyllä olin täysin rakkauden ja luottamuksen sokaisema. Tein tulevaisuudensuunnitelmat oletuksena, että se toinen pysyy rinnalla kuten lupasi, myötä- ja vastoinkäymisissä. Typeryyttä ja naiiviutta multa.

Hölmöjä me nuoret tytönhupakot ollaan vaaleanpunaiset lasit päässä.

7 kommenttia:

  1. Onnea pienestä uudesta perheenjäsenestä.Elämä kantaa vaikka joskus katkerimman kautta.Olet varmasti hyvä äiti lapsillesi ja sinulla on vielä paljon hyvää edessäpäin.Hyvää kevättä teille.

    VastaaPoista
  2. En tiedä, lukeeko ex-miehesi blogiasi tai näitä kommentteja mutta haluan sanoa hänelle että tervetuloa vuoteen 2019! Et voi vaatia etkä olettaa, että vaimosi kirjoittaa päiväkirjaa yksin keittiössään sulkakynällään, työntää sen sitten kolmen lukon taakse ja kertoo kyläläiselle tulleensa kylään yksin, raskaana, kahden pienen lapsen kanssa koska aviomies menehtyi tuberkuloosiin tai joutui rintamalle. Tämä maailma kestää nykyään traagiset erot. Tämä maailma hyväksyy ne. Tällä vuosisadalla vallitsee puheen, vertaisuuden ja avoimuuden lait. Tämä maailma on valmis vastaanottamaan sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja televisiossa tavallisten kansalaisten elämäntarinoita. Avoimuuden hyöty on valtaisa vertaistuen kannalta. Kysyn sinulta, mies, ansaitseeko vaimosi vertaistukea elämäntilanteessaan? Ansaitseeko joku toinen, joka juuri tänään vastaanottaa aviomieheltään eropaperin, lukea tämän naisen tarina ja ymmärtää että ei ole ainoa jolle on käynyt niin?
    Sinulla mies, on oikeus pysyä vaiti. Maailma ei tarvitse kasvojasi eikä nimeäsi, ja tätä on vaimosi kunnioittanut. Sinulla on kuitenkin myös oikeus puhua julkisesti. Voit kertoa tarinan siitä, kuinka raastavaa on rakastua toiseen ja jättää perhe. Sillä et sinä ole ainoa, joka niin on tehnyt.

    Sinulle Viivi, haluan sanoa että jatka kirjoittamista. Tee siitä osa elinkeinoasi.
    M47

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Toivottavasti saan joku päivä tehdäkin!

      Poista
  3. Hei, iloa, valoa ja rohkeutta elämääsi edelleenkin. Ero on tapahtunut, ja nyt voit jatkaa elämääsi siihen suuntaan, johon sydämesi ohjaa.

    Lastesi isän tulee kantaa vastuu niistä tapahtumista ja seurauksista, joihin hän on syypää. Ehkä hän vasta nyt tajuaa, mitä on aiheuttanut, ja oma syyllisyys on kova. On vaikea katsoa peiliin ja hyväksyä se, mitä sieltä näkyy. On aika kohdata omat demoninsa ja kasvaa aikuiseksi.

    Ex-anoppille hatunnosto ja kiitos. Hänellä on sydän paikallaan! Viattomien lasten ei tarvitse kärsiä siitä, mitä aikuisten välillä tapahtuu.

    VastaaPoista
  4. Hei, iloa, valoa ja rohkeutta elämääsi edelleenkin. Ero on tapahtunut, ja nyt voit jatkaa elämääsi siihen suuntaan, johon sydämesi ohjaa.

    Lastesi isän tulee kantaa vastuu niistä tapahtumista ja seurauksista, joihin hän on syypää. Ehkä hän vasta nyt tajuaa, mitä on aiheuttanut, ja oma syyllisyys on kova. On vaikea katsoa peiliin ja hyväksyä se, mitä sieltä näkyy. On aika kohdata omat demoninsa ja kasvaa aikuiseksi.

    Ex-anoppille hatunnosto ja kiitos. Hänellä on sydän paikallaan! Viattomien lasten ei tarvitse kärsiä siitä, mitä aikuisten välillä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ex-anoppi on 💖 ja onneksi on, muuten ei lapsilla olisi läheskään näin hyvä olla.

      Poista