Rumba on normaalisti kaunisteltu sana kuvailemaan sitä kaaosta ja mun pahaa tuulta, kun on kiire, stressi ja paine muistaa ja ehtiä hoitaa kaikki tarpeellinen samalla, kun kolme eritavalla rasittavaa pikkuihmistä pyörii jaloissa. Tällä kertaa hyvä mieli oli ehkä myös avain sujuvaan lähtöön, sillä yhtään kiukkua, mun räyhäämistä, kiirettä, unohtunutta asiaa, tai muuta vastoinkäymistä ei tapahtunut.
Olimme ostaneet liput intercity-junaan, jotta reilu tunnin matka olisi mukava kaikille. Lounas syötiin myös matkalla, jotta ehtisimme pyöriä vielä Helsingissä ennen laivan lähtöä sen sijaan, että se aika kuluisi ruokapaikassa.
Pienen malttamattomana narinan saattelemana jatkoimme ratikalla satamaan, jonne narina myös jäi. Laivaan astuessamme oli jälleen tunnelma katossa.
Ensimmäinen ilta laivassa oli tietysti innostusta täynnä. Ruokailun, leikkipaikan, tanssimisen ja esityksen jälkeen oli hyttiin nukkuun asettautuminen hankalaa. Olkoot - oltiinhan me lomalla. Vasta puolilta öin viimeinenkin ikkunassa nuohoava lapsi nukahti.
Aamupalabuffet oli iso pelastus. Ennen Tukholmaan saapumista oli mahat täynnä ja bussiliput ostettu. Bussiin mahtui tuplavaunut helposti kasaamatta ja lapset tykkäsivät itse bussimatkasta.
Maissaolo, kaupoilla käynti ja kaupungissa kävely eivät tietysti olleet lapsille mieluisia. Jos aika olisi ollut pidempi, olisi varmasti täytynyt suunnata johonkin lapsille sopivaan paikkaan. Pikaruokalounaan jälkeen kuninkaanpuistossa käyskentely oli tälle reissulle tarpeeksi hyvä tekeminen.
Emme olleet suunnitelleet paikkoja mihin menisimme, mutta koska kiinnostuksen kohteena on lähinnä lastenvaatteet, suuntasimme Åhlensiin ja Newbie storeen. Lopuksi myös täydensimme eväsvaraa ruokakaupassa ja palasimme laivaan ruotsalaisen pikakassalla käymisen oppimista rikkaampana.
Ilta sujui kuten edeltäjänsä - buffetillallinen, leikkipaikalla käynti sekä tanssilattialla tanssi ja esitysten katsominen. Tuona iltana uni tuli paremmin.
Ruokailut hoituivat sujuvasti. Tai miten sen nyt ottaa. Yksi haki ruokaa, toinen oli pöydässä lasten kanssa. Läpsystä vaihto. Itse ruokapöydässä oli kaaos ja sotku. Kaksi vaaperoa kahmivat samalta lautaselta sormin ja syöttivät toinen toisiaan, kaksi taaperoa söivät mitä pelleilyltään joutivat ja leikki-ikäinen täytti vatsansa katseen voimalla.
Aamupalabuffetilla loman päättymisen huomasi. Ei se buffet viiden lapsen ja kahden aikuisen kanssa ollut koskaan rauhallinen hitaasti nautittu ateria, mutta aamulla siitä ei selvitty edes Pipsa Possun avulla aivan kunnialla. Miten te annatte lasten heitellä ruokaa lattialle -kommentista huolimatta pärjäsimme olosuhteisiin nähden hyvin, kuten lapsetkin teki.
Siihen, että hyttiin ympäriinsä levinneen tavarat päätyivät takaisin laukkuun, laukut vaunuihin, vaunuihin lapset ja lapsille päälle ulkovaatteet, mahtui monta kiirettä, stressiä ja kiukunpuuskaa. Kun kiukkuisesta ratikkamatkasta oltiin selvitty Pasilan Triplaan saakka, päätimme hyödyntää Helsingin edut viimeiseen saakka ja päädyimme Hoploppiin, jossa kului viimeiset riehakkaat kolme tuntia ennen lähijunan lähtöä kohti kotia.
Hoplop laivamatkan ja miniloman päätteeksi oli huippujuttu. Lapset nukkuivat koko junamatkan ja itse sai jopa istahtaa koko puolitoista tuntisen matkan. Sitä kumpi oli kivempi - hoplop vai risteily, oli vaikea lasten valita.
Tiistaista ja torstain välinen arjen unohdus jatkui viikonlopun yli. Jonnekin päin itämerta unohtui myös paha mieli, toivottomuus jokaisen päivän päätteeksi sekä yleinen ilottomuus. Tiedän, että pienikin tuulenvire tuo ne kaikki takaisin, mutta muutaman päivän mielenlepo on huomisen maanantain paras apu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti