Rakenneultra

Tänään se vihdoin oli, viikoilla 21+1. En jännittänyt tai odottanut ultraa sitten yhtään, mikä oli jo tosi outoa. Toisaalta, odotuksia ei ollut minkään suhteen, joten se oli varmasti isoin syy, ettei tullut laskettua päiviä ja minuutteja, kuten kahdessa edellisessä raskaudessa. Esikoisesta tietysti odotti kaikkea uutta ja toiveena oli tyttö, toive toteutui. Kuopuksesta odotti myös ultraa ehkä jopa vielä enemmän, koska kiintymyssuhdetta ei juurikaan keskenmenojen vuoksi ollut ja pelkäsi milloin mitäkin. Toivoin poikaa ihan hirveästi ja olisin varmasti purskahtanut itkuun tyttöuutisesta, mutta pieni poika sieltä lupautui. Nyt jotenkin oli seesteinen olo siitä, että vauva olisi terve. Pieni tyttötoive oli ja olin kuvitellut vauvan koko ajan tytöksi, oli nimet mietitty ja pari vaatetta uskalsin ostaa.

Ultraaja oli hyvin ripeästi toimiva kätilö ja hän kivasti kertoi koko ajan mitä näkyy. Siinä reisiluuta mitatessa vilahteli haaroväli muutamaan otteeseen ja näin jo itsekin kumpi sieltä on tuloillaan. Ultraaja kysyikin heti mitan jälkeen, että haluanko tietää, eli oli itsekin nähnyt jo selvästi sukupuolen ilman sen suurempaa katsomista. Myöntävän vastauksen saatuaan vielä katsottiin tarkemmin ja ei kyllä ole pienintäkään mahdollisuutta erehtyä siitä näystä.

"Täällä näyttäisi olevan tulossa pieni herrasmies."

Tuon lauseen kuultuani ultraajan suusta en ollutkaan yhtään pettynyt! Oletin tietysti olevani, mutta olinkin aivan yhtä hymyä. Ajatusten kääntäminen pieneen poikaan oli aluksi vähän haastavaa, mutta nyt alan jo pikkuhiljaa tottua ajatukseen. Luojan kiitos hän esitteli kalleuksiaan, olisi ollut hirveetä vasta vauvan synnyttyä tietää ja yrittää luoda uutta mielikuvaa vauvasta, koska olin täysin varma tytöstä. Nyt ajatukset pyörii sen ympärillä, että tämä uutinen tekee minusta poikien äidin! Kuinka mahtava titteli! Pysytään myös tasoissa sen suhteen, ettei tullut akka- eikä ukkovaltaa taloon. Minä ja esikoiseni, sekä kaksi pientä prinssiä.

Tietysti tämä tarkoittaa myös taloudellista hyötyä, koska kahden nuorimman välille tulee n. 1v10kk ikäeroa, joten tavaroiden ja vaatteiden kierrätys on helppoa. Myös sitten ajan kuluessa huonejako on mukavampi tehdä niin, että tyttö saa alkuun oman huoneen ja pojat menevät samaan huoneeseen.

Voi pieni pojanpallero, miten sinua luoksemme odotankaan!