Vauva 1kk vanha

Tänään 18.2. vauva on tasan kuukauden vanha. Tasan kuukausi taaksepäin makasin luultavasti osaston vuoteella uunituore vauva sairaalakaavun alla ihokontaktissa ja ihmettelin päässäni, onko hän nyt tosiaan siinä. Kuukauden hän nyt on tässä ollut ja pikkuhiljaa sitä alkaa jo tottumaan uudenlaiseen elämään ja arkeen.

Kuukausi on pitänyt sisällään monia, monia imetyshetkiä. Oikeastaan ne hetket ovat lähes aamusta iltaan vain välillä torkkuen. Myös monta ihanaa hetkeä sisarusten välillä. Paljon syliä, tuhinaa, vauvantuoksua. Mahan kipristelyjä ja itkuisia iltoja. Toivottomuuden tunnetta äitinä, mutta myös onnistumisen iloa. Onnea. Sekä monta tuntia univelkaa.

Kuukauden ajan ollaan perheenä saatu tutustua tähän uuteen tyyppiin ja hän tuntuu olevan juuri täydellinen lisä tähän perheeseen. Kuukaudessa olen oppinut jo paljon uutta äitiydestä, sillä jokainen lapsi opettaa aina jotain uutta omalla persoonallaan. Tämä on opettanut taas ripauksen lisää kärsivällisyyttä, kasvattanut hermoja sekä lisännyt uskoa omaan äitiyteen siinä missä myös epävarmuutta. Eikä hän ole muuttanut vain minua, vaan myös sisaria ja meitä kaikkia yhdessä. Lähentänyt meitä, vaikka samalla vienyt aikaa toisiltamme.

Mihin tämä aika oikein menee, kun sitä ei edes ole?

Toisinaan tuntuu, että päivät matelee. Lasten ollessa päiväkodissa sitä itse istuu vain samassa kohtaa sängyllä imetystyynyn kanssa imettämässä vauvaa. Ekat pari-kolme viikkoa menikin niin. Sitten kun päästiin ohi ensimmäisestä tiheän imun kaudesta ja mahataudista, aloin jo kaipaamaan rytmiä. Lasten viennin yhteydessä tehty vaunulenkki alkavan kevään auringossa piristää paljon. Tuntuu, kuin saisi omaa aikaa, vaikka periaatteessa sitä on sen vauvan kanssa vain koko ajan silloinkin ja valmiina aina nostamaan tuttia ja hyssyttämään.

Raskaana ollessa kerkesin tehdä käsitöitä, mutta nyt niitä saa tehdä vartin kerrallaan. Usein ei tule enää samaa mielenkiintoa aloittaa mitään, kun sen joutuu jo kohta keskeyttämään ja palata asemiin sängylle imetystyynyn kanssa. Iltaisin oma-aika on vauvalle sopivassa asennossa imettämistä tv-ohjelmia katsoen. Tai oli, koska nyt on viimeiset päivät kuluneet nukuttaessa kitisevää vauvaa. Päivät ja illat lasten kanssa menee hujauksessa, eikä aikaa tunnu riittävän ulkoiluun ja leikkeihin samalla tavalla kuin ennen.

Aikaa on kyllästymiseen asti, mutta ei tarpeeksi. Vauvan kasvaessa toivoo, että aika hidastuisi, tai pysähtyisi hetkeksi. Vauva oli vain pienen hetken niin pieni. Pieni hän on edelleen, mutta kuukautta isompi. Ja aina vain isompi. Nämä hetket on itselle niin tärkeitä ja kolmannen lapsen kohdalla niistä osaa nauttia aivan eri tavalla, kun tietää jo, että kyllä se oppii ne kaikki taidot ajallaan ja niistä saa nauttia sitten, kun niiden aika on.