sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kesäloma - suunniteltua ja suunnittelematonta

Olen tätä vuotta elänyt noin kuukauden muita jäljessä. Kun loppuvuosi kului hitaasti kituen ajallisesti, on tämä alkuvuosi vilahtanut silmissä ohi. Luultavasti syynä onkin vauvan syntymä. Kun ajan toivoisi hidastuvan, se nopeutuu ja sama toistepäin. Tosiaan, nythän on jo kesäkuu ja kesälomat pyörähti käyntiin koululaisilla.


Oman henkisen hyvinvoinnin ja mukavuuden nimissä venytin lapsien kesäloman alkua päiväkodista parilla viikolla. Kesäkuun puolivälissä olisi tarkoitus lomailla - miten sen voi lomana nyt ottaa kolmen lapsen kanssa yksin - ja palata takaisin totuttuun arkeen sitten elokuussa.

Tämä puolitoista kuukautta kestävä loma pitää sisällää suunnitelmia ja suunnittelemattomuutta. Mummolareissuja, vauvauintia, muutto uuteen kotiin, äitille omaa aikaa, kylpyläloman ja tyhjiä päiviä kalenterissa.

Suunnitelmia on hankala toteuttaa. Jokaisen parittoman viikonlopun kohdalla on se sama nimikirjain, joka kertoo isompien lapsien olevan poissa. En voi laskea mitään suunnitelmia sen varaan, että ne viikonoput toteutuisi. Silti mun on niitä kirjaimia tuijotettava ja otettava ne huomioon kaikella tapaa.


Kesäloma ahdistaa. Paljon toiveita, paljon tekemistä. Miten saan yksin tarjottua lapsille hyvät ja onnistuneet lomareissut? Jokaista suunnitelmaa varjostaa se fakta, että mä oon yksin ja vauva rajoittaa kaikkea toimintaa kaikella tapaa.

Kesäkuu

Jokainen maanantai ilta on kalenterissa varattu vauvauinnille huomisesta alkaen. Odotan innolla, koska Eevin ja Ilpon kanssa en käynyt vauvauinneissa, joten kokemus on molemmille uusi.

Päiväkodin loputtua starttaamme loman tekemällä reissun mummolaan. Viimeeksi Vilho olikin mummolareissulla nahan toisella puolella rv37. Vaikkei matkustus junalla ja bussilla loppuraskaudessa kahden pienen lapsen kanssa ollut herkkua, tuskin se siitä makeammaksi muuttuu kolmen pienen kanssa. Luultavasti matka on kuitenkin se helpoin asia tällä lomalla.

Juhannus on isäviikonloppu. Ei hajuakaan mitä sitä silloin Vilhon kanssa keksitään, tuskin ainakaan mitään juhlaan liittyvää. Se onkin viimeinen viikonloppu ennen muuttoa, joten siinä lieneekin meidän parin päivän teema.

Itse odotan ehdottomasti eniten kesäkuun viimeistä viikonloppua. Silloin olisi itselleni tiedossa kauan odotettu lapsi- ja vauvavapaa yö hyvässä, joskin vielä itselleni tuntemattomassa seurassa.

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen on muuttopäivä. En usko, että koko heinäkuu olisi muuton vuoksi kaaosta. Pari ensimmäistä päivää menee kuitenkin väkisinkin muutossa ja loppusiivouksessa. Sitten pääsemmekin nauttimaan uudesta kodista ja paremmasta ympäristöstä.

Tässä kohtaa kalenteri näyttää vielä typötyhjää lukuunottamatta parittomien viikonloppujen merkintää. To do -listalla on huvipuistoreissu, korkeasaarireissu, ehkä laivareissu, tai jokin vastaava kesälomatekeminen. Toisaalta mitään reissua ei tarvitse väkisin yrittää toteuttaa, joten voi olla, että nautimme vain kotikunnan tarjoamista tekemisistä.

Heinäkuun lopulla on tarkoituksena toteuttaa reissu Ikaalisten kylpylään viideksi päiväksi. Tämä reissu toteutuu tuetun loman kautta, jonne ehdin juuri ja juuri hakea ennen hakuajan päättymistä. Oikeastaan tämä reissu on suurin ahdistava kysymysmerkki, sillä miten ihmeessä siinä ympäristössä pärjää yksin kolmen lapsen kanssa? Toisaalta ehkä vauvauinti on hyvä pohja kylpyläreissulle ja kaikki sujuukin odotettua paremmin.


Yksi to do -listalla ollut tekeminen on kuitenkin rastitettu yli. Nimittäin Hämeen linna päästiin vihdoinkin seikkailemaan läpi myös sisältä päin jo pari viikkoa takaperin museopäivänä. Tämäkin tekeminen oli yllättävän hien pintaan nostattavaa kolmen lapsen kanssa yksin toteuttaa, mutta siitäkin selvisin ja kaikilla oli hauskaa.




Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kotiin ei kannata jäädä. Ei, vaikka ahdistaa, tuntuu toivottomalta, tai ei usko pärjäävänsä. Mutta mitä kesälomaan tulee, niin se onnistuu ilman menemisiäkin.

9 kommenttia:

  1. Kyllä kaikki järjestyy.
    Mä jäin aikoinaan avomiehen kuoleman vuoksin yksin. Lapset 2,5v ja 4kk. Hirveästi stressasin kesäjuttuja. Vasta myöhemmin tajusin, että kyllä lapsille riittää vaikka käynti kirjastossa (siis myöhempinä vuosina) ja uintireissu eväineen ja "retki" metsänlaitaan, jossa nautittiin mehua ja keksejä (pienempänä, kun en itse jaksanut kehitellä mitään.
    Taidettiin päästä pari kertaa äitini luo viikonlopuksi. Omaa lomaa mulla ei ollut.
    Yritä vain ottaa ihan rennosti äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Tuo, että siirsit kesälomille jäämistä päiväkodista, on järkevä päätös.
    Saisitko ketään mukaasi Korkeasaareen sun muualle? Mieti, pitääkö se toteuttaa juuri tänä kesänä, kun on muutenkin väsynyt. Myöhemminkin nimittäin ehtii, vaikka ymmärrän varsin hyvin sen, että lasten vuoksi ...
    Kävimme myöhempinä vuosina paljon matkoilla siellä täällä, aloitettiin kyllä laivareissuista Tukholmaan ja Tallinnaan. Ikaalisissakin oltiin, mutta lapset taisivat silloin olla jo 5 ja 7. Nyt ovat siis jo aikuisia.
    En tiedä, onko maailma muuttunut noista ajoista, mutta itse ainakin sain hätätilanteissa apua esim respasta tai ihan joltain randomilta ihmiseltä siinä vieressä. Tiedän, ettei ole helppoa pyytää apua, mutta tee se silti.
    Hienoja kesäpäiviä sinulle ja lapsillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, näin pienille sekä myös niille isommillekin riittää yhdessä tekeminen ja hyvä lomamieli. Saan varmasti myös jonkun perheenjäsenen mukaan kanssani, jos aikatauluja lyödään yhteen, ainakin osaan reissuista. Turhaan sitä tuleekin murehdittua, mutta niin me kaikki taidamme melkein tehdä, mitä kesään tulee..

      Otan osaa 🖤 sinäkin olet joutunut pärjäämään tosi rankassa tilanteessa noin pienten kanssa. Kummasti sitä vaan aina pärjää. Ihanaa kesää myös sinulle!

      Poista
  2. Meidän lapset on kohta 11, 8 ja 5, mä stressaan kesää myös vähän. Lapset stressaantuu kaikesta muutoksesta, vaikka olisi positiivinenkin kuten loman alku.. Tappelevat sikana, valittavat tosi pienistä asioista, kuten juuri nyt siitä, että sisko sai isomman banaanin (vaikka kaikki ovat tosi isoja, ja varmasti saa mahansa täyteen tuosta, minkä sai - huoh). Olen ollut työttömänä jo pitkään, eikä ole rahaa tehdä juuri mitään muuta kuin sellaisia juttuja, jotka eivät maksa. Lapset kuitenkin jo aika isoja, joten vanhimmainen joutuu nielemään monta pettymystä tänä kesänä. Luen tätä sun blogia kuin raamattua, ja yritän imeä kaiken sen sisun mitä mä sun kirjoituksista koen huokuvan sikana. M itse olisin selvinnyt tuosta tilanteesta TODELLA huonosti näiden omien lasten kanssa, monesta syystä johtuen. Mutta tuohon sun kirjoitukseen; kotiin ei kannata jäädä, se on niin totta, ja mä ihan liian usein jäin aikanani, huonoin tuloksin. Mutta komppaan kyllä tuota edellisen kommentin jättäjää, että sun lapset on niin pieniä, että heille ei ihan niin isoja kokemuksia välttämättä kannata alkaa tavoittelemaan. Tuohon Korkeasaaren reissuun he omaan kokemukseen pohjaten on liian pieniä. Siellä pitää kävellä aika paljon, eläimiä on vaikea nähdä, monet piilottelee aluiellaan, varsinkin kuumina päivinä. Me käytiin Korkeasaaressa ekan kerran vasta viime kesänä, ja silloin se oli kiva reissu kahdelle ekalle. Nuorimmainen nukkui rattaiss lähes koko reissun, ja se oli musta tositosihyvä juttu, vaikka ei sitten nähnytkään juuri mitään. Mä lähtisin sun tilanteessa johonkin pieneen kotieläinpuistoon, jossa pääsisi ehkä syöttämään lampaita, ja silittelemään eläimiä. Ehkä ponin selkään pienen kierroksen, jne. Se voisi olla oikeasti kivaa - sulle ja lapsille :) En usko, että Korkeasaaressa nauttisi oikein kukaan teistä vielä tänä kesänä.

    Ymmärrän tosi hyvin tuon sun stressin, että lapsille pitäisi saada kiva kesä (vrt. tämä mun tilanne, kun ei voi tehdä oikein mitään, kun kaikki menee peruselämiseen). Yritän kuitenkin koko ajan pitää mielessä, että loma on lomaa, vaikka ei niin paljon huippukokemuksia saisikaan järjestymään. Kesä on lapsille sitä, että pääsee rantsuun, on eväsretkiä, ei tartte pukea paljon, lekotellaan rantsussa ja puistoissa, syödään pallojädee, jne. Kaikki tällainen riittää tosi hyvin noin pienille muksuille, komppaan tässäkin tuota ed. kommentin kirjoittajaa. Kaikista tärkeintä olisi (mun omassakin elämäntilanteessa) että äiti olisi lomatuulella. Tässä mä haen susta sitä tsemppihenkeä :) Mulla on tosi paljon haasteita tunnesäätelyssä, ja olen joutunut opetella sitä äitiysiällä ihan älyttömästi. Nyt on näytön paikka tänä kesänä.
    Tuosta Ikaalisten kylpylästä. Ollaan oltu siellä kerran, kun lapset oli 5 ja 2, ja siellä on sellainen ihan tosi matala yksi allas, johon ei tenava pääse kyllä hukkumaan. Muistaakseni vesikin oli tosi lämmintä, vaikka sitä oli vähän, niin se on varmaan se teidän paras paikka sillä reissulla :) Aika on niin pitkä, että vauvakin ehkä kotiutuu allasosastolle sen verran, että nukahtaa päiväunille. Silloin voit kulkea isompien kanssa syvemmissä altaissa. Molemmille uimakellukkeet mukaan. Onhan teillä sellaiset, mitkä laitetaan käsivarsiin. Ne on parhaat, kun eivät saa itse riisuttua niitä. Ja onhan sulla kylpytakki. Miel. isommillekin lapsille, mutta ainakin itsellesi. Siellä pitää kuitenkin kulkea paljon ulkona vedestä, niin inhottavaa, jos pitää värjötellä. Rintatulehdusriskiä mietin myös. Mulla itsellä se oli aina vaanimassa nurkan takana. Olisin tuolle reissulle ehdottomasti pyytänyt lääkäriä kirjoittamaan reseptin varmuuden vuoksi.
    Kulje kesä läpi sillä mentaliteetilla, että kotiin ei kannata jäädä, mutta vähemmän on usein enemmän pienten lasten kanssa. Sen tajuaa usein sitten vasta, kun lapset kasvaa :) Ja mä uskon, että sun on oikeasti mahdollista nauttia kesästä. Sulla on selvästi tsemppihenki päällä, ja monesti sekin auttaa. Välillä tulee niitä sukelluksia, se on selvä, mutta pääasiassa kuitenkin sisukas, jokaisiin positiivisiin hetkiin ja tunteisiin täysillä mukaan. Teille tulee kiva kesä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! 🖤 Piti ihan varata illasta aikaa, että pääsin kunnolla lukemaan ja vastaamaan. :)

      Samaistun heti tuohon asiaan, että kaikki muutokset, etenkin just ne positiiviset sellaiset, aiheuttavat lapsien käytökseen ison muutoksen. Monesti olen huokaillut, että melkeen tekee mieli möllöttää vaan kotona, kun kaikki kiva aiheuttaa huutoa ja tappelua tuplasti lisää. Ja tämä ei taida ainakaan lapsien varttuessa helpottua - päin vastoin!

      Kiitos myös hirveästi vinkeistä kylpylää varten! Eipä tullut mieleenkään kylpytakkeja miettiä ja kellukkeet todellakin pitää muistaa pakata! Helpottipa kuulla, että siellä on edes yksi allas, jossa pystytään kaikki samaan aikaan polskimaan. :)

      Ja todellakin, aivan totta, että loman tekee se fiilis eikä niinkään se missä ollaan mitä tekemässä. Tämän kun vaan jaksaisi muistaa, niin hyvä loma tulee! Tuli kyllä itsekin taas mietittyä koko lomaa uusin silmin ja ehkä sitä osaakin nyt höllätä nutturaa. Tsemppihenki päälle, kuten sanoit. :)

      Mitä lomaan pienellä budjetilla, niin mä muistan oman nuoruuteni (jotain 10v-15v) ikäisenä olleeni vain visusti kotisuomessa koko kesän, vaikka koulukaverit matkusteli ja palasi ruskettuneena takaisin. En kyllä muista kadehtineeni. Lomat meni aikalailla rannalla, piknikillä, mummolassa.. Tietysti sitten mökillä, mutta sehän se vasta mälsää oli mukamas tuon ikäisen mielestä. Isommillekin lapsille riittää yllättävän vähän. Isoimmille esim. telttaretki on varmasti yhtä jännä, kuin ulkomaanmatka ja miksei pieninkin siitä jo osaisi nauttia. :)

      Ihanaa kesää teille! Toivon lapsillesi riidattomuutta ja sulle sitä samaa tsemppihenkeä läpi kesän!

      Poista
    2. Tiiätkö, mä luulen, että nämä jutut saattaa lasten varttuessa helpottaakin. Tietenkin tulee murrosiän kuohut, mitkä sekottaa pakkaa omalla laillaan, mutta omistani olen kyllä ollut havaitsevinani pientä kehitystä siinä kuinka sietävät/hyväksyvät/ottavat vastaan niin positiivisia kuin negatiivisiakin muutoksia. Mitä isompia ovat niin sitä enemmän tulee elämänkokemusta, ja sitä vähemmän jännittävät. Meillä jännittäminen on ollut yksi tosi iso kiukun ja itkun aiheuttaja niissä positiivisissa muutoksissa. Suoritus/suoriutumispaine toinen. Joten kyllä mä puhuisin sen puolesta, että kannattaa vaan tehdä, mennä ja touhuta (ikätasoisesti ja kaikkien yleisenergian puitteissa tietenkin), tulee kokemusta, opitaan tekemään eri juttuja yhdessä porukalla, kokemukset ja positiivinen rutiini kasvaa! Tässä olen välillä mennyt oma pää seinää kohti, kun on niitä tunnesäätelyhaasteita, niin on ollut yhtenä liikkuvana osana vielä lasten reaktioiden lisäksi sekin, että kuinkas se äiti sitten tällä kertaa reagoi. Silti mun mielestä on parempi se opintie kuin se, että välttelisi kaikkea hankalaa, sellaista mistä voisi tulla ryöpsäys, purkaus, yhteenotto, räjähdys tai mitä nyt sitten milloinkin.
      Tuohon kylpyläasiaan vielä yksi vinkki, joka jäi jakamatta. Me ollaan tosiaan käyty paljon kylpylöissä, ja jonkin verran ihan uimahalleissakin pulikoimassa lasten kanssa, ja sen olen huomannut, että joka kerta ne touhottaa altailla niin, että kun pois lähdetään, on kaikki voimat käytetty. Loppusuihkuttelu menee kieli keskellä suuta taituroiden, että kuinka siitä vaan selvittäisiin ilman totaali melt downeja. Pukukopissa kannattaa olla evästä! Kunhan sinne jotenkin päästään niin pillimehut ja välipalaa lapsille. Sitä ne sitten mutustaa jonnekin kaukaisuuteen tuijottaen, ja itse saa yksi kerrallaan heille vaatteet päälle. Usein hekin, jotka jo periaatteessa olisivat itse kykeneväisiä pukeutumaan itse, eivät vaan kertakaikkiaan meinaa jaksaa. Meillä on aina ihan reilusti mutusteltavaa mukana, ja se auttaa tosi paljon. Se on joka kerta yhtä palkitseva tunne, jos selvitään ulos kylpylästä/uimahallista niin, että ei olla riidoissa tai huudoissa :) (pieniä väli-itkuja/raivoja siinä prosessin edetessä ei lasketa:)

      Poista
    3. Niin joo, tuli rauhallisempi olo omasta kesästä kun kerroit, ettet säkään ole omassa 10-15v. iässä päässyt mihinkään ihmeellisiin paikkoihin, eikä ole jäänyt kaivelemaan. Enkä siis mäkään oo päässyt, todellakaan, mutta oon syntynyt 75, ja kun otan oman nuoruuteni esimerkiksi pöydälle, niin esikoinen sanoo että älä äiti jaksa, sä oot syntynyt joskus 1900-luvulla 😂. Telttailu oli hyvä ehdotus, mutta se ei toimi tän porukan kans. Mutta oon tuunannu ja kehittänyt telttailuajatusta siihen, että isommat saa pyytää nyt kesän aikana usein yökyläkavereita. Se tuntuu olevan kivaa ja spessuu, ja voi pyytää useammankin samaan aikaan, siitä vasta geimit saadaan.

      Uusimpiin postauksiin I feel you 💔 Toivon sulle Voimaa kestää tämän kertainen aallon pohja ❤️

      Poista
    4. Kiitos taas paljon kommenteista! Totta, se reagointi muutoksiin, sekä hyviin, että huonoihin, ainakin muuttunee ajan saatossa ymmärryksen ja kokemuksen kasvaessa niin, ettei joskus ehkä enää ainakaan riitelynä purkaudu. Kokeminen ja tilanteiden kohtaaminen pienestä pitäen tosiaan lienee ainoa apu tähän ongelmaan.

      Pakko myöntää, oon aivan samanlainen vauhko ja saan varmasti omalla käytökselläni aikaiseksi sem sekasorron, kun stressaan kaikkea tekemistä ja lähtemistä. Nyt oikeastaan huomasin, että mitä rennompi itse olen alusta loppuun, sitä paremmin lapsetkin käyttäytyy. Helpommin sanottu kuin tehty tosin! Onnistuminen kuitenkin lisäsi itsevarmuutta. :)

      Tosi hyvä vinkki! Uiminen on rankkaa ja nälkäkiukku lienee kiukuista pahin. Yleensä se totaaliväsymys iskeekin vasta, kun on poistuttu itse uimistilanteesta ja pitäisi pukea ja lähteä. Paristi olenkin muistanut uimahalliin eväät ja on kyllä ollut helpotus. Pitää muistaa pakata reissuun mukaan nyt myös.

      Telttailu taitaakin olla ehkä vähän vielä isompien hommaa.. Vaikka toki jos takapiha löytyy, niin se se vasta hauskaa olikin telttailla kouluikäisenä siellä. Myös parvekkeelle tehty yön yli retki oli parasta kesäöissä. Yökyläily kavereiden kesken - varsinkin isommassa porukassa, on kyllä varmasti se paras juttu, mitä voi keksiä! :) kaverit taitaa muutenkin olla tuon ikäisille mitä vanhin on jo paljon tärkeämpiä, kuin huvipuistoreissut ynnä muut.

      Ja kiitos vielä ❤️❤️

      Poista
  3. Hei! Osaat kirjoittaa tosi hyvin ja oivaltavasti. Sillä tavalla mukava lukea. Samoin kuvasi ovat hienoja, sinusta voisi tulla valokuvaaja, kuvat ovat selkeitä ja puhuttelevia, sekä kuvakulmat kivoja.

    Älä stressaa kesästä. Ensin tuntuu mitä tehdään, kalenteri on tyhjä ja päässä ajatus, että kesällä pitää tehdä kaikki ja kaikkea. Mutta oikeasti ei se niin ole, kesä on kesä ilman suorituspaineita, ja parempi ilman niitä! Lapset ja eväät mukaan, puistoon tai rannalle. Teillä on kiva kesäkaupunki!

    Tampereelta voin vinkata Muumimuseon, muistaakseni sinne on ilmainen sisäänpääsy kerran kuussa ja muutenkin voi mennä. Ilmaisuus aina plussaa!

    Pidä huolta itsestäsi, haali apujoukkoja ja verkostoja kaikenlaisia mitä vain saat. MLL esim.tuli mieleen, perhekerhot, srk jne.

    Seuraan blogiasi mielenkiinnolla.

    Mukavaa aurinkoista kesää ja kaikkea hyvää teille kaikille!
    Olet reipas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi ja kehuista! :)

      Totta, ehkä sitä ahdistuisi kahta kauheammin, jos kalenterissa olisi joka päivä jotain. Yleensä niin on, joten jospa sitä oppisi nauttimaan siitä ettei ole pakko vaan mennä ja tulla. Toki lapset - etenkin nelivuotias, on se tuuliviiri, mutta ehkä "tylsyys" ei olisi hällekään pahasta.

      Hämeenlinna todellakin on upea! Kiitos vinkistä! Muumimuseo meillä oli tähtäimessä jo tammikuussa, mutta Vilho päättikin syntyä juuri reissua edeltävänä yönä. Tietysti tuo ilmaisuus on iso plussa ja yksi innokas kaksivuotias muumifani löytyy myös!

      Kiitos vielä ja ihanaa kesää sinullekin!

      Poista