tiistai 7. heinäkuuta 2020

Lähtötunnelmia

Herätyskello soi kuudelta. Olin varma, etten ollut kerennyt edes nukahtamaan murehtimiselta. Jos jotain unohtuu? Tuleekohan kiire? Mitä sitten, jos ei ehditäkään junaan?

Myöhästymisen pelossa kampesin itseni ylös torkuttamatta. Kaikki on jo pakattu.


Yövymme mökissä, jossa ei ole vessaa, keittiötä, tai muutakaan oleellista ylellisyyttä. Viileäkaappi löytyy, pyyhkeet sekä sekä tietysti sängyt petivaatteineen. Viereisessä leirintäkeskuksesta löytyy kaikki puuttuvat. Kaikki yllä oleva kuulostaa lapsiperheen painajaiselta, enkä vielä pysty todistamaan etteikö se sitä olisi. Kaikesta kuitenkin selviää, eikö?

Pakkasin tarvikkeita kahden yön ja kahden päivän reissuun kahden laukun verran. Toiseen laukkuun vaatteet, toiseen ruoka- ja hygieniatarvikkeet sekä vaipat. Vaunuvalinnan tein sillä perusteella, että kaikki tarvittava mahtuu pursuamatta yli ja että kulkeminen mahdollisessa väenpaljoudessa on mukavaa kaikille.


Sunnuntaina tein kolmen vartin reissun ruokakauppaan. Ruokatarvikkeiksi ostin varmasti ihan liikaa naposteltavaa, mutta toisaalta sitä meillä luultavasti tällä reissulla eniten kuluu. Rusinoita, välipalapatukoita, suolakeksejä, maissikakkuja, pillimehua... Sellasia helppoja nopeita, joita kävelyn yhteydessä on kiva syödä. Iltapalaksi ostin pienen muropaketin ja aamupalaksi pakkasin kotoa puurohiutaleita paikanpäällä valmistettavaksi. Puuron kanssa pienen mehukeittopurkin ja isommille maitoa parin desin purkeissa, jotka säilyvät kätevästi myös huoneenlämmössä. Pienimmälle varasin pussiruokia, sillä ravintoloiden tarjoamat pikaruokavaihtoehdot eivät hänen kohdallaan vielä nälkää vie tarpeeksi. Paikanpäällä on tarkoituksena kuitenkin suunnata ravintolaan syömään päivälliset.

Koska tietoa oli hyvin vähän saatavilla leirintäkeskuksen varustuksesta, pakkasin mukaan myös kertakäyttölusikoita ja lautasten korvikkeiksi muovirasioita, joihin saisi samalla säilöttyä mahdollisia ylijäämiä. Ruokakauppoja löytyisi huvipuiston läheltä, joten ihan mahdotonta stressiä en ottanut niistä puuttuvista tarvikkeista, joita voisi tarpeentullen kaupastakin hakea.

Sääolosuhteen onneksi suosisivat meitä melko hyvin. Toisena päivänä sataa ehkä jossain kohtaa, mutta muuten on povattu kivaa ilmaa. Epämääräiset sääennusteet vaikeuttivat vaatevalintoja, mutta loppujen lopuksi uskon meidän pärjäävän sillä vähällä, minkä pakkasinkin. Yksi vaatekerta per päivä, yöpuvut ja säänmukaiset ulkotakit.


Istun ic-junan leikkivaunussa. Pahin lienee jo ohi. Kolmen vartin matka lähijunalla, jota edelsi vielä varmanpäälle pelattu lyhyt bussimatka kotinurkalta asemalle. Lähijunassa en ehkä uskaltanut edes ihmetellä sujunutta matkaa, jonka nuorin vietti hiljaa vaunuissaan ikkunasta ulos tuijotellen samalla kun kaksi sisartaan kuluttivat aikaa pelaten. Kuitenkin siirtymätilanteiden aiheuttama norkoilu ja narina saivat vaihtoasemalle päästyämme pohtimaan vielä viime hetken vaihtoehtoa palata suoraan maitojunalla kotiin.

Maitojuna meni menojaan ja päätin jatkaa matkamme loppusuoran Pirkanmaalta Pohjanmaalle. Viimeinen puolitoista tuntia kuluisi kuitenkin leppoisammin. Monien päivien pitkä odotus ja jännitys lienee kaiken väärti. Mieliala on taas hyvä. Meillä kaikilla. 

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että jaksat järjestää lapsille tuollaisen kivan kokemuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokemukset lasten kanssa ovatkin myös itselleni niitä tärkeimpiä :)

      Poista