maanantai 16. marraskuuta 2020

Kruunupäinen prinsessa



..mutta et sitä mitä jätät tekemättä.


Pyyhin pois kaiken muun ja lopulta myös pitkään harkiten tuon sivulauseen, koska sen sanominen olisi ollut turhaa. Muistin kuitenkin taas, että minulla on oikeus tunteisiini ja jopa oikeus sanoa ne ääneen.


Tunteiden sanoittaminen on muutenkin hankalaa ja niiden muuttaminen sanoiksi aiheuttaa yleensä vain ylimääräistä väärinymmärrystä ja riitaa, vaikkei se alun perin olisi edes tarkoitus. Parhainkaan meistä ei siinä onnistu, mutta pienen avustuksen jälkeen tunteiden tulkiksi voi osoittautua yllättäen paperiarkki ja tussi sekä muutama tarkentava lisäkysymys. 


Miten meni perheneuvolassa, kysyisit taas, jos tietäisit että mitä meille on viime käyntisi jälkeen kuulunut.


Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Hyvin vain siinä merkityksessä, että käynti oli kaikella tapaa hyödyllinen ja antoi avaimen lapsen kipeimpään tunnelukkoon. Huonosti, sillä oma avaimeni ei tuota tunnelukkoa kykene yksin avaamaan, mutta ehkä ymmärtämään lukon olemassaolon. Ihan kun en jo olisi arvannut viime aikaisten päivien perusteella. 


Omaan kiukkutauluuni ilmestyi tunnetilojani helpottamaan paperista leikatut mallikuvat keinoihin, jotka toimivat kiperässä tilanteessa. Tai sitten ei. Yleensä ei, sillä tunnemyrkyt ovat vieläkin pahimman luokan tornadoja. Tunteidenhallintani on kuitenkin edistynyt, sillä enää en useinkaan löydä itseäni lattialta itkemästä, vaan sängyltä huutamasta tyynyyn, mikä onkin malliesimerkin mukaisesti toimittu. 


Vaikeita tunnetiloja on minulle itse itselleni luoma kiire, paine suoriutua sekä ymmärtämättömyys toisten ihmisten tunteita ja tekemisiä kohtaan. 



Lapseni ei puolestaan löytänyt valmiista mallikuvista samaistuttavia keinoja. Oikeastaan vielä viikko sitten ei hänellä niitä sallittuja keinoja ollutkaan. Tänään hän kuitenkin määrätietoisesti osasi piirtää enemmän, kuin mikään sana, tai esimerkkikuva olisi pystynyt kertomaan. 


Paperille piirtyi taiteilijan näkemys prinsessasta kruunu päässä. 


Kyseisen prinsessan rikkaudet ovat perhe ja häntä rakastavat ihmiset. Valtakuntana toimii oma koti ja huone, jonka joutuu jakamaan kahden veljensä kanssa. Valtaistuimena kerrossängyn yläpeti. Kruunun kimallus tulee kaikista siihen liittyvistä hyvistä muistoista ja arvokkaan siitä tekee sen antama turvallisuudentunne.


Tarkentavien lisäkysymysten jälkeen kuvien merkitys oli erehtymätön. Isä, joka peitteli lautapelistä aiheutuneen kiukun jälkeen lapsensa hänen omaan sänkyynsä turvalelunsa sisään, antoi lapselle uudenlaisen keinon paeta eroperheen kipua ja lohdun kaipuuta siltä toiselta vanhemmalta. Tilanteen mielikuvituksellinen uudelleenluominen helpottaa ikävää ja auttaa irti mistä tahansa harmista tuoden puuttuvan vanhemman takaisin viereen. Tunteeseen on paras myös nukahtaa. Sateenkaari pään yläpuolella on taiteilijan näkemys ilon tunteesta. 



On sydäntäsärkevää ymmärtää, että aamulla herättäessäni pää peiton sisään itseänsä käärinyttä lasta, ei hän vain yritä pysyä lämpimänä, vaan nukahtaa tunteeseen, jossa isä on vieressä häntä lohduttamassa. Vanhempana olo on pieni ja mitätön oman lapsensa rinnalla, kun lapsi on päiväkodin jälkeen kotonaan alakuloinen vain, koska siellä ei ole kahta vanhempaa. On riittämätön olo, kun lapsi kertoo hartaimman toiveensa olevan ehjä perhe. 

Vaikka harteilta keventynyt vihan ja katkeruuden taakka on poissa, teki niiden poistuminen vain tilaa uusille kannattattelua tarvitseville tunteille. Lapsen tunteiden kannattelu on viisinkertainen paino, sillä siinä missä oma peilikuva näyttäytyy vain rumana, näkee oman lapsensa aina kauneimpana prinsessana, joka ansaitsee kaiken mitä ikinä tarvitseekaan. 



Tänään löysin taas itseni lattialta itkemässä kruunupäistä prinsessaa.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti