torstai 25. huhtikuuta 2019

Vauva 3kk

...ja viikon päälle.

Eilen oli kolmen kuukauden neuvolakäynti. Ja se käynti tiesi ensimmäisiä pistettäviä rokotteita, mikä onkin monen vanhemman kauhu, koska sivuvaikutuksina voisi tulla vaikka ja mitä mukavaa tuleviin päiviin.


Vaikka ehdin jo kirota toisen vyöhyketerapiakäynnin syvimpään maanrakoon, kumoan kiroukseni ja totean, että se iloinen mutta hyvin, hyvin itkuisesta vauvasta on kuoriutunut hyvin nukahtava, nukkuva ja iloinen Vilho.

Oikeastaan en ole varma pitäisikö kiittää ensimmäistä yökyläilyä mummolassa, vai vyöhyketerapiaa. Tai ehkä niiden yhdistelmää. Nimittäin sen yökyläilyn jälkeen on Vilho itse nukahtanut omaan kehtoonsa. Nukkuu siinä monen tunnin pätkän ja heräilee öisin puolet vähemmän.

Illan monen tunnin heiluttelut, hytkyttelyt, hyssyttelyt, vessassa itsensä keräilyt ja omasta ajasta luopumiset on ohi.


Ainakin toistaiseksi.

Jännitin tietysti, että minkä horjutuksen ne rokotteet saavat aikaan tähän nyt niin sujuvaan yhteiseloon, mutta jännitys oli turhaa.

Maaginen kolme kuukautta. Kuulemma silloin kaikki helpottaa ja totta se tämän kohdalla olikin. Enää en muista, miten kamalia meidän illat vielä kuukausi sitten oli.

Päiväuniinkin on tullut muutos, sillä enää ei tarvitse nukkua ulkovaatteet päällä sisällä. Omaa aikaa ei silti ole luvattu päivisin, koska pitkäkin unipätkä sisältää muutamia heräilyjä ja melko arvaamattoman pituisia unia. Nuku, kun vauva nukkuu ei ole vieläkään mua varten.

Rytmi on löytynyt ja sitä melko orjallisesti yritän noudattaa. Sekä itseni, että Vilhon ja kahden muun lapsen vuoksi. Rytmi on oikein sopiva meille kaikille. Arki helpottaa taas vähän.

Siinä missä alun vaikeudet opetti äitiydessä sinnikkyyttä ja sisua, nykyinen iloisuus ja tyytyväisyys näyttää, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Vähintään se vauvan hymy heti aamusta.

Se tarttuu.


Vilho osaa kierähtää selältä mahalleen. Kun pistetään jalalla koreaksi, saa tanssijalan vipatus aikaan ääneen nauramista. Äitinsä lailla juttelu on pientä ja hiljaista. Kommentoidaan vain, jos on asiaa ja asiaa ei turhan kovalla äänellä kailoteta.

Kädet kurottautuu leluihin hapuillen. Ponteva poika jaksaa kyynärnojassa tarkkailla maailmaa pitkään.

Hymy on erittäin herkässä. Ja mikäs siinä hymyillessä.