lauantai 19. joulukuuta 2020

Jos tänä jouluna oltaisiinkin vain kotona



Miten te vietätte joulua, on hyvä lisä small talkiin joulua edeltävinä viikkoina. Kysymys saa usein perheellisten suupielet kiristymään ja vastauksen alkamaan venytetyllä noh-sanalla. Reissaamista sukulaiselta toiselle, autossa istumista ja rauhattomuutta. Lasten läsnäolo on usealle joulun paras lahja, mutta monesti lasten joulu on reissatessa kaikkea muuta, kuin hyvän mielen juhlaa. Nyt kun on tää korona, on ehkä tämän vuoden paras tekosyy ja oikea syy jäädä kotiin ja olla vain oman perheen kesken. 


Mitä jos tänä jouluna mekin oltaisiin vain kotona? 




Ensimmäinen kysymys joka mieleni pyyhkäisee, on pystynkö minä yksin tarjoamaan lapsilleni onnellisen joulun. 


Pystynkö? No miksen? No miten?


Mitä siihen sitten tarvitaan?


Yhdessäoloa. Ruokaa. Lahjoja. Jouluperinteitä.


Mitä perinteitä? Uusia, vai vanhoja? Ehkä sekä että?





Vanhat jouluperinteet alkaa siitä, kun raahaan kaupasta kotiin monta kiloa lanttua ja porkkanaa. Ja kun sanon monta, on vielä tarkennettava, että yleensä luku on kuudesta kymmeneen kiloon. Joululaatikoita tehdessäni muistan taas, miksi joka vuosi vannon ettei enää ikinä. Paitsi joka hiton vuosi. Toisaalta myös joka vuosi joulupöydässä totean, että on ne vaan hyviä ja otan myös kehut vastaan kaikkina niinä päivinä, kun laatikoita yhdessä syömme. Kyllä kannatti.

Ennen aattoa mukaan täytyy pakata neljän henkilön vaatteiden lisäksi vaipat, joulupöytään vietävät ruuat ja joululahjat. Koti on siivottava, jotta sinne olisi kiva palata reissaamisen jälkeen. Kissoillekin täytyy värvätä hoitaja.


Jouluaatto on yleensä melko rauhaton. Syystäkin. Lapset on innoissaan ja aikuiset toki myös. Aika matelee, eikä aamupäivä kulu millään. Tuleekohan se joulupukki, kiusoitellaan lapsille ja lisätään taholtamme malttamattomuutta, vaikka joulurauhan julistus koskenee kaikkia meitä. Päivän odotetuin aattovieras ei olekaan joulupukki, vaan päiväsellä saapuva isomummi, jonka saavuttua voi joulunvietto alkaa.


Tulee joulupukki, avataan lahjat, syödään pitkään ja valitetaan kiristäviä housunvyötäröitä. Saunotaan, vietetään aikaa yhdessä sekä kaivetaan keskiyön viimeisinä tunteina unohtuneet juustot jääpista ja jatketaan iltaa aamuyön tunneille saakka.

Ja se kertaa kolme, kunnes tapaninpäivänä, tai sen jälkeen on aika palata arkeen.




Mikä joulusta sitten tekee joulun? Onko se se kaavoihin kangistuminen, vai lasten riemu? Jos jälkimmäinen, niin tarvitaanko siihen edes vanhoja perinteitä, vai olisiko aika jo karsia epätoimivat vanhat uusien tieltä pois.


Uudet perinteet alkaisivat siitä, kun käyn yksin rauhassa kaupassa jouluostoksilla. Ajoitan ostokset joulua edeltävään isäviikonloppuun ja puuhastelen kaikessa rauhassa. Ostan viimeisetkin lahjat ja paketoin ne. Kiroan ehkä vieläkin iltamyöhään lahjapaperin taitoksia, mutta tiedän saavani nukkua pitkään aamulla. Ostoslistan kirjaan muistioon aamukahvia hörppiessä ja suuntaan kaupoille hitaan aamun jälkeen. Kiertelen harkiten, tai ryntäilen muiden mukana. Kunhan kotiin tarttuu joulukinkku, monta kiloa kevyemmät laatikkoainekset ja sopiva määrä joulusuklaita sekä puuroriisiä.


Aattoa edeltävänä iltana tehdään jouluruokia. Lapset leipovat pipareita ja torttuja mun pähkäillessä kinkun paistossa sekä laatikoiden teossa. Kellon katsominen on loppunut aatonaattona kello kolmeen, kun työpäiväni päättyy. Illalla touhutaan, kunnes uni vie voiton ja nukutaan kaikki yhdessä. 

Aattoaamuna tonttu on käynyt tuomassa lahjat kuusen alle. Riemunkiljahdusten saattelemana laitan puurokattilan porisemaan samalla, kun avaamme yhdessä lahjat. Uusien lelujen into riittää koko aamupäiväksi ja vasta pahimman innon laannuttua on aika suunnata ulkoilemaan. Luistelemaan, tai vaan kävelylle. Illalla syömme jouluruokaa, katsomme jouluelokuvia ja vietämme aikaa yhdessä. 


Ei stressiä, odottelua, hyssyttelyä aamuisin, tai hääräämistä aattona. Joulu lasten ja äidin ehdoilla.


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Viimeinen hoitovapaapäivä

 

Sana arki saa jälleen uuden merkityksen. Ennen arki oli itse itselleni luoma kiire aamulla, vaikka oikeasti mikään aikataulu ei meitä mihinkään sitonut. Se oli kellon viisareiden tahdittama rutiini toimia päivästä riippuen tietyllä tahdilla ja toistaa samoja asioita viikosta toiseen. Arki oli halua sulautua perheenä yhteiskuntakelpoiseen maailmaan.


Nyt arki on sitä, mitä monelle muullekin. Yhden herätyksen sijaan kello soittaa ainakin kolmesti - varmuuden vuoksi, eikä ensimmäisen hälytyksen jälkeen paineta torkkua. Kiire ei ole pääni sisällä kuviteltu tavoite, vaan aikataulutuksen heikkoutta. Arki toistaa itseään, mutta antaa eri tavalla.




Yhdestä hei, tää vois olla mun juttu -ajatuksesta tuli mun juttu. Istuttuani kahdesti vakuuttamassa raatia siitä, miten pärjäisin työelämässä, pärjäämisestä uudessa arjessa tuli kuin tulikin uusi haaste lisää työn ja koulutuksen lisäksi. Raadin vakuutteluksi kelpasi omana itsenä esiintyminen, sillä oman itseni olin jo vakuuttanut, eikä itsevarmuus hevillä lannistu. 




Kahden perehdytyspäivän jälkeen kiitän itseäni siitä, että osasin nauttia viimeisistä hoitovapaapäivistä. Osasin mammailla viimeiseen saakka. Kulkea meikittä mutsinutturalla, kiertää kerhosta kerhoon vaihtamassa kuulumisia yöunien laadusta ja kävellä kaupungin läpi kenkien suojapussit jalassa todistamassa äitiaivojen olemassaoloa.


Virallisesti viimeisellä hoitovapaapäivänäni, tänään, huomasin osaavani nauttia uudella tavalla lapsiviikonlopusta. Entisen arjen jättämä suoriutuminen muuttui haluksi olla läsnä ja tehdä jotain erityistä. Erityinen voisi olla vaikka mitä, mutta meille se oli luistelua, retkeilyä ja piparien leivontaa. Uuden perspektiivin saamiseen riitti kaksi vauhdikasta päivää, jolloin lasten kanssa vietetty aika oli silmänräpäys entiseen verrattuna. 


Riittämättömyyden tunnetta lapsiin jäävää aikaa kohtaan latistaa ajatus siitä, että mä ansaitsen tämän. Eikä ajatus väärässä ole, olenhan antanut jo kuusi vuotta itsestäni vain heille. Oman urapolun tarpomiseen vaatii nyt triplasti päättäväisyyttä, mutta sitähän ei enää minulta puutu. 



Huomenna perheeseen kuuluu yksi työssäkäyvä ja kolme päiväkoti-ikäistä. Ruuhkavuodet ja yksinhuoltajuus - hyppy tuntemattomaan, vai suoraan jyrkänteeltä alas? 

perjantai 4. joulukuuta 2020

Kaiketon* jouluinen piparijuustokakku

*vegaaninen, gluteeniton, soijaton 



Tämä jouluinen piparijuustokakku ei ole vain yleisille ruokarajoitteisille sopiva, vaan kaiken lisäksi vieläpä valmistuu noin vartissa tarjoiltavaksi. Tätä juustokakkua ei tarvitse hyydyttää, eikä taiteilla vegegeelin, tai agar agarin kanssa. 


Tein tämän kyseisen kakun vähän eri ohjeita soveltaen tavallisilla aineksilla, mutta koska perheeseeni kuuluu sekä keliaakikko, että vegaani, päätin kokeilla saisiko samalla reseptillä tehtyä kaikille sopivaa kakkua. Onnistun ja makukaan ei muuttunut alkuperäisestä lainkaan. 




Vegetuorejuustot oli minulle tuntemattomia makeassa leivonnassa, joten sokkona valitsin Violifen arvostelujen perusteella. Suosittelen tätä tuotemerkkiä ehdottomasti tähän, sillä maku oli parempi mitä tavallisessa tuorejuustossa, sopi hyvin makeaan leivontaan ja oli myös hyvin jämäkkää, mikä onkin tärkeä ominaisuus kakun onnistumisen kannalta. 


Kauravispiksi valitsin Valion ja tämä oli yllättävän makeaa ja hallitsevan makuista, mutta lopputulos oli silti oikein hyvä. Vertailupohjaa minulla ei tässäkään ole, joten ehkäpä makeus kuuluu kauravispissä asiaan. Vispi oli myös vain muutamassa kymmenessä sekunnissa valmis ja pysyi jämäkkänä lämpöisessäkin. 


Piparkakuiksi valitsin Semperin appelsiinipiparkakut, sillä halusin tuoda pientä makuvivahdetta lisää. Vaihtoehtoisesti tavalliset Semperin piparkakut ovat hyviä, jos appelsiini ei makuna niin iske. Täytteeseen raastoin yhden appelsiinin kuoren tuomaan lisämakua, mutta tämänkin voi jättää halutessaan väliin. 



Kaiketon* piparijuustokakku

*vegaaninen, gluteeniton, soijaton


Pohjan ainekset riittävät 16cm halkaisijan vuokaan, jos haluat tehdä isomman, mutta matalemman, tuplaa pohjan ainesosat. Täytettä ei tarvitse tuplata, sillä sitä jää pienemmässä vuoassa hieman ylimääräiseksi. Pienempää vuokaan tehdessä ylimääräisen täytteen voi esimerkiksi pursottaa valmiin kakun päälle. 


Pohja: 

- 50g kasviperäistä margariinia

- 1pkt (150g) Semperin gluteenittomia piparkakkuja**



Täyte:

- 400g Vegetuorejuustoa

- 4dl kauravispiä

- 1pkt (150g) Semperin gluteenittomia piparkakkuja**

- 2-4tl kanelia

- 2tl vaniljasokeria

-3/4dl sokeria


**HUOM, piparkakkujen tuoteselosteessa lukee, että nämä voivat sisältää pieniä jäämiä kananmunaa, joten allergikot tarkkana! 



Valmistus


Aloita murskaamalla yksi paketti piparkakkuja mahdollisimman pieneksi muruksi joko kaulimella, tai sauvasekoittimella. Mitä sileämpää murua, sitä jämäkämmin kasassa pysyvä pohja. Lisää murskattuihin pipareihin margariini ja sekoita seos tasaiseksi.


Pistä leivinpaperi kakkuvuoan pohjalle ja voitele reunat. Lisää valmistunut seos pohjalle ja tasoita tasaiseksi ja tiiviiksi lusikan avulla. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistusta.




Sekoita kauravispi jämäkäksi kermavaahdon tapaiseksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vegetuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Lisää mausteet - voit joko vähentää, tai lisätä kanelia ja vaniljasokeria oman maun mukaan. Kauravispi on tavallista kermavaahtoa makeampaa, joten sokeria saa lisätä varoen, jos ei tykkää liian makeasta.


Murskaa toinen paketti piparkakkuja samalla tyylillä. Lisää piparinmuruset täytteeseen ja sekoita vielä tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää kanelia, tai vaniljasokeria tarvittaessa. Maku voimistuu vielä jääkaapissa, joten liikaakaan ei kannata lisäillä. 


Lusikoi täyte pohjan päälle. Lusikoidessa levitä täytettä kunnolla ja mahdollisimman tiiviisti reunoja myöten. Tasoita täyte tasaiseksi. Nyt voit joko laittaa valmiin kakun jääkaappiin odottelemaan tarjoilua, tai voit tarjoilla sen heti. Vuoan reunoja poistaessa ei tarvitse arkailla, mutta halutessaan voi vuoan reunoja lämmittää kuumalla vedellä ennen irroitusta (tai esim. lämpimään veteen kastetulla pyyhkeellä). Veitsellä voi vielä tasailla reunoja, sillä täyte ei siitä säikähdä.




Koristele vielä kakku haluamallasi tyylillä. ✨ Itse käytin appelsiinin lohkoa ja kuivattuja kanelitankoja.






Tämä postaus on osa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteria. Meidät kaikki löydät täältä. Käy kurkkaamassa eilinen luukku Lauran Iloa, eloa! -blogista. Huominen luukku aukeaa Laura "hassu" -blogista.