sunnuntai 26. elokuuta 2018

Avioero

Kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta rakkautta. 
Kolme vuotta ja kolme kuukautta naimisissa.
Kaksi täydellistä lasta, tyttö ja poika. Yksi täydellinen ihminen vielä mahassa.


Epäonnistuminen. Olen vain taas uusi luku erotilastossa. Jätetty, epäonnistunut. Minä en riittänyt. Miksi minä en riittänyt tällaisenä? Olinko liian tavallinen, tuttu, itsestäänselvyys? Ei jännitystä, ei huumaa, vain tylsää pikkulapsiarkea kanssani. Sama nainen kahdeksan vuoden ajan. Minusta tuli vain äiti. Väsynyt äiti.

Häpeä. Minä kahden pienen lapseni kanssa kantaen kasvavaa mahaani. Nimettömästä jo haalenneet rusketusrajat molemmista sormuksista. Kukaan ei tiedä, että tuossa kävelee vasta eronnut kohta kolmen lapsen äiti. Silti se paistaa koko olemuksessani. Jätetty, vaihdettu toiseen ihmiseen. Minä häpeän olla tämä äiti.

Epäusko. Mehän luvattiin, että kunnes kuolema meidät erottaa. Minä lupasin sen kaikkien rakkaitteni edessä, hänen edessään. Nyt me olemme eronneet, mutta olen kuollut vain sisältäni. Tarvitsin häntä kaikista eniten juuri nyt, raskaana, huonoimmillani. Minä luotin, uskoin meihin. Uskoin itseeni ja häneen. Me oltiin me ja nyt me ei olla enää mitään. Uskoin meidän rakkauteen. Minä rakastin, niin helvetisti rakastin. Ei olisi tarvinnut rakastaa, sietää kaikkea, jäädä siihen. Ei hänenkään. Mutta olisin jäänyt, hän ei.

Viha, katkeruus, inho. Kuinka saatoit, miten kehtaat, miten siihen pystyit? Olen hyväksynyt sen valinnan, ettei kanssani ole pakko olla. Ei halunnut, eikä ollut pakko. Mutta miten sen eron hoitaa? Tuhota toinen täysin, huolehtia vain omasta onnesta? Lähteä pahimmalla mahdollisella hetkellä?
En anna anteeksi, en ikinä.

Vielä joku päivä mä uskon sen, miten asiat oikeasti on. Minä riitänAnsaitsen enemmän, joku ansaitsee minut. Olen aidosti onnellinen, yksin tai jonkun muun kanssa. Olen kaunis ja hyvä just näin. Ja mä uskoisin sen, koska se on totta.

7 kommenttia:

  1. ❤ En tunne sinua, kuin näiden tekstien verran mutta haluaisin jotain sanoa.
    Sanat ei riitä... Olet KAUNIS ja mieletön äiti!
    Olet kokenut ehdottomasti rumimman asian jonka vaimo voi kokea. Sinä selviät kyllä, ajan kanssa. Voimia!

    VastaaPoista
  2. Moi. Blogit ei ole oma juttu, mutta tämän luin ja melkoinen vahvuus näkyy sinussa. tässä oli jotain tuttua. tähän perään sopi 100v naisen elämän ohjeita ”Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi” 2012 jäin tuoreen yrityksen, uuden talon ja 3 pojan (1,5 3 ja 5v) kanssa yksin. Jouduin vielä eroaikoihin onnettomuuteen ja loukkaannuin pahasti. Valokuvista piti katsoa mennyttä elämää. Jostain syystä tilanne kääntyi toisin ja kaiken jälkeen tulee todella vahvaksi ja onnelliseksi. muistot ja haaveet ei kokonaan häviä. Ulkokuori kasvaa vahvaksi ja voimia saa onnistumisesta ja lasten aidosta rakkaudesta. voimia sinne vahvalle ja kauniille naiselle! mies 85

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Paljosta olet myös joutunut selviytymään ja onkin todella mahtavaa aina saada lukea, miten muilla on käynyt elämän suhteen hyvin. Kiitos vielä paljon!

      Poista
  3. Paljon tsemppiä ja pysy vahvana! Meilläkin meni poikki mieheni kanssa tuossa puolisen vuotta sitten ja olemme vieläkin riidoissa siten, että meidän oli pakko ottaa asianajaja mukaan sotvimaan meidän omaisuuden jakoa. Toisaalta mikä tuntuu hyvältä, että pikkuhiljaa rupeaa pääsemään tästä yli ja voi jatkaa eteenpäin elämässä. Pyri ajattelemaan positiivisesti ja juttele tärkeille ihmisille miten tunnet, se auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Tsemppejä myös sinne hankalaan tilanteeseen, varmasti kohta voi jo todeta, että se pahin on jo selätetty. Ja kyllä, pikkuhiljaa vähän voittoa kohden. Ehkä. :) onneksi puhuminen tosiaan auttaa.

      Poista
  4. Olen todella pahoillani kokemastasi. Sisareni myös käy parhaillaan avioeroprosessia läpi, ja hänellä onkin itseasiassa suunnitellut ottavan yhteyttä asianajajatoimistoon Helsingissä. Huoltajuuskiista aiheuttaa ongelmia. Kovasti tsemppiä sinne. Aika parantaa haavat. Ikävä toki kun on myös käytännön asioita, joita on hoidettava jo pelkästään sen henkisen taakan lisäksi.

    VastaaPoista