Kodin muutokset vuodessa - Makuuhuone & lastenhuone

Nykyisessä kodissa olemme asuneet jo pian kahta kuukautta yli vuoden. Yleensä vuoden kuluttua asunnon, tai asuinpaikkakunnan puutteet ovat saaneet pakkaamaan tavarat ja etsimään uutta. Nopea muutto uuteen on aina kielinyt tyytymättömyydestä johonkin elämän osa-alueeseen, tai tietämätöntä halua saada tuo tyytymättömyys turrutettua uutuudenviehätyksellä. Ja se toimii. Hetken, kunnes alle vuodessa löytää itsensä selaamassa asuntojen vuokrasivustoja ja maalaamalla uudestaan hälvenneitä pilvilinnoja. 

Eron jälkeinen shokkivaiheen aikana tehty pikainen päätös muuttaa kaksioon johti tyytymättömyyteen sekä asunnon huoneluvun, että asuntoon liittyneen tunnesiteen vuoksi. Jo pelkkä entisen asunnon läheisyydessä kävely saa filmin alkamaan alusta ja kaikki ne ikävät muistot vilisemään silmissä. 

Muutto nykyiseen kolmioon oli sekä käytännön syistä tarpeen sekä kaivattu puolikas askel eteenpäin. Tai ainakin sellainen askel, jonka otettua ei ollut pelkoa palaamisesta saman verran taaksepäin. 

Nyt, vuotta myöhemmin, tunnen vieläkin nykyisen kotimme kodiksi. Tai ainakin siksi väliaikaiseksi kodiksi, josta en koe tarvetta muuttaa ennen oman kodin ostoa. 

Uutuudenviehätyksen saa tyydytettyä toteuttamalla uusia sisustusratkaisuja ja vaihtamalla huonekalujen paikkaa. Ja niitä onkin sitten pyöritelty.. 

Makuuhuone

Tähän uuteen asuntoon muuttaessa oli luovuttava kaksiossa kiikkuneesta juuttikehdosta. Ei toki siksi etteikö se olisi nykyiseen kolmioon mahtunut, vaan siksi, että silloin puolivuotias vauva luultavasti ei paria kuukautta enempää olisi siinä turvallisesti nukkunut, joten kattokoukun poraamisen vaivan sijaan ostin käytettynä Ikean Signar -pinnasängyn. 

Puoli vuotta myöhemmin vauva-ajan ohituksen myötä sai pinnasänky mennä. Oikeastaan loppujen lopuksi pinnasänky toimitti eniten puhtaiden pyykkien pitopaikan virkaa ja vain alussa sekä satunnaisten vaihtelevien vaiheiden välissä sängyssä nukkui joku. Ainakin hetken. Pinnasänky myös piti neljä henkilöä yhden sängyn sisällä, ainakin useimmiten, sillä vain harvoin joku meistä kopsahti lattialle jalkopäädystä. Koska pinnasängyn lähteminen jätti ammottavan raon sängyn ja seinän väliin, muttei kuitenkaan niin ammottavaa, että 180cm leveä sänky olisi ollut järkevästi keskitetysti huoneessa, oli aika pyöräyttää huone ympäri. 

Fengshuista en ole koskaan välittänyt, enkä usko uneni laatuun vaikuttavan muut kuin lapsieni onnistuneet iltarutiinit ja yövalolla pois pelotellut möröt, joten sijoitin sänkyni ilmansuuntiin katsomatta siten, että kulkuväylää olisi parhaiten ja edes yksi reuna seinää vasten turvaamassa päitä uusilta kuhmuilta. Vauvahuuruissa jättineulelangasta kutomani seinävaate pääsi vihdoin myös seinälle ja viereisellä seinällä olleet syntymäjulisteet sijoitin oven viereen. 

Lattian tasolle sijoitettu rottinkimaljakko pampaheinineen oli - kuten arvata saattaa, lapsiperheen painajainen. Vauvani oppiessa kävelemään ja kiipeilemään luovutin ja siirsin maljakot käsien ulottumattomille sekä mahdollistin normaalia korkeammalle sängylle pääsyn portaikolla. Kesän tullen Marimekon verhot saivat siirtyä pimennysverhojen tieltä eivätkä luultavasti pimeyteen totuttua takaisin pääse, tai jos pääsevät, on niiden eteen tehtävä muutamia viritelmiä ja lyhennelmiä, jotta kiskoille mahtuisivat kaikki kolme sulassa sovussa.

Lastenhuone

Lastenhuone on kokenut vuodessa muutoksen sekä värimaailman, että tavaramäärän suhteen. Värimaailma on muokkaantunut omien mieltymysten muuttuessa ja harkitsemattomista, mutta myöhemmin täydelliseksi todetuista heräteostoista. Oikeastaan värimaailmaan eniten vaikutti Ikeasta ostettu juuttimatto ja sen värikkäät yksityiskohdat, jolloin ennen vallinnut vihreä sain keltaisesta väristä valtaaja, jota olen pikkuhiljaa ruskean kanssa lisännyt huoneeseen. 

Halusin myös lastenhuoneen olevan täydellinen unisex värimaailman suhteen sekä lasten näköinen. Puunsävyt tuovat lämpöä ja sen kanssa sopivat värit kuin värit, eikä samaa sävymaailmaa olevat värit tunnu liian runsaalta, muttei hillitty värikartta myöskään turhan koruttomalta ja pliisulta. 

 

Tavaroiden väheneminen taas johtuu vauvaleluista ja leikkikeittiöstä luopumisesta, mikä ehkä teki huoneesta tyhjemmän oloisen, mutta antoi toisaalta enemmän leikkitilaa muutenkin pieneen huoneeseen. Isojen huonekalujen sijoittaminen järkevästi olikin isoin murhe, eikä ne mahtuneet keskenään huoneeseen, vaikka kuinka järjestystä pyörittelin.

Lastenhuone on vuosien varrella kokenut myös monet kokeilut säilytysratkaisujen suhteen. On ollut Ikealta stuvaa, trofastia ja bestå. Tuunaamani Ivar-kaappi on kuitenkin pitänyt pintansa kauiten, joten se lienee ollut säilytysratkaisuna parhain sisältämilleen pikkuleluille, palapeleille ja kirjoille. 

Kuitenkaan lelut eivät siihen lopu, vaan dublot, briot ja muut suurikokoiset lelut tarvitsevat jotain käytännöllistä. Vuoden käytössä olleet Aykasan muovilaatikot ovat olleet täyden kympin ostos käytännöllisyyden ja estetiikan vuoksi. Aluksi nämä laatikot majailivat pitkään kerrossängyn alla, kunnes saivat väistyä vuodelaatikon tieltä. Sängyn alla laatikot olivat kätevästi lasten saatavilla ja lelut löysivät paikalleen siivouksen lomassa. 

Lähtöpassien jälkeen pinosin laatikot epäkäytännöllisesti, jolloin pinon alimmaisiin leluihin ei pienimmät leikkijät päässeet itse käsiksi. Muutenkin pino näytti juuri siltä mitä olikin - väliaikaisratkaisulta, kun en muutakaan keksinyt. Monien viikkojen mittanauhan kanssa tuskastelujen jälkeen huomasin ilokseni trofast-hyllyn sopivan tiukkoihin kriteereihin, joten heikoista periaatteistani poiketen päätin antaa toisen mahdollisuuden. 

Tällä kertaa huolin hyllyn vain hyllylevyillä, sillä en halunnut luopua kauniista ja toimivista Aykasan laatikoista, enkä muutenkaan aiemmin pitänyt Trofastin omia muovilaatikoita hyvinä. Mäntyyn yhä täysin rakastuneena valinta oli selvä ja uusi säilytyskokonaisuus on kuin tehty huoneeseen. 

Duplot päätyivät paperipussin hajotessa meriheinäkoriin, joka ennen toimitti olohuoneessa vauvalelujen säilytyspaikkana. Muut lelut, kuten roolivaatteet, nuken tarvikkeet ja ryhmä Hau -tornin kaltaiset muovikammotukset jatkavat vaatekaapissa oleilua, josta lapset saa ne käyttötarkoituksesta riippuen itse, tai pyytämällä. 

Lastenhuone tuntuu nyt käytännölliseltä ja toimivalta. Olen tyytyväinen ulkoisiin muutoksiin, vaikka olenkin avoin aina uusille jutuille. Mitään ei kuitenkaan puutu eikä uusia hankintoja, tai to do -listaa ole tarvinnut miettiä. 

Oma makuuhuoneeni sen sijaan tuntuu aika ajoin pliisulta pinnasängyn ja ei lapsiystävällisen somisteiden lähtiessä. Huoneeseen haluaisin ehkä enemmän jotain. Kuten vaikka muhkean maton sängyn viereen, koristetyynyjä, viltin. Tai jotain. Sängyn vaihtoa pienempään olen myös harkinnun, mutta hätiköityjä päätöksiä en ole tehnyt sen suhteen. Yritän myös tehdä pitkäaikaisia ja järkeviä hankintoja, joten sivuutan yleensä onnistuneesti hetken huumat ja selaan kirpputoreja sekä pinterestiä säännöllisesti. 

Ja tässäkin asiassa lienee paikallaan todeta, että hiljaa hyvä tulee.