Näin meillä nukuttiin

Viikko on vierähtänyt uudella nukkumajärjestyllä, jossa 5v, 3v ja 1v nukkuivat kaikki samassa huoneessa. Niistä seitsemästä kuluneesta yöstä ensimmäinen yö oli se paras.

Täysiä yöunia 1/7, helppoja nukutuksia 7/7.

Ensimmäisen yllättävän hyvin sujuneen yön jälkeen jouduin miettimään, olenko minä valmis tähän. Olenko valmis siihen, että mahdollisesti herään aamulla samasta asennosta mihin nukahdinkin. Siihen, että koko sängyn tilasta vain 1/4 on käytössä, tai siihen, että jonkun lapsen huutoon herätessä totean, että on jo aika nousta ylös.

Mutta turhaan mietin. Uudesta nukkumajärjestyksestä tuli kaivattu helpotus arkeen, vaikkakin yöunista haaveilu jatkuu. Tämä muutos on yhdestä yöheräämisestä huolimatta harppaus eteenpäin, sillä ennen yöheräämisiä oli kolmesta kymmeneen.

Illalla lastenhuoneessa nukkuu kaikki kolme, aamulla mun sängystä löytyy vähintään kaksi heistä.

Iltasadun jälkeen Vilhon nukahtaessa yleensä ensimmäisenä saa hän unikaveriksi yhden, tai molemmat sisarensa huolimatta mun käskyistä nukahtaa omiin sänkyihin. Ja niin he nukkuvat ahtaassa vuodelaatikossa, kunnes joku heistä havahtuu unesta ensimmäisenä. Yleensä kun yksi heistä herää, herää seuraavat heti perässä ja kulkevat herättyään viereeni nukkumaan.

Lasten viereenkömpiminen on yön ainoa herätys. Koska he herättyään kulkevat peräkanaa vuoteeseeni, ei turhia herätyksiä kerry kuin se yksi ainoa. Verrattuna entiseen järjestelyyn, heräsin keskimmäisen sänkyyn kiipeämisen lisäksi nostamaan nuorimmaisen tuttia vähintään kolmesti yössä, huonoina öinä en edes jaksanut edes laskea.

Levottomuus ja herkkäunisuus on poissa. En uskalla sanoa että pysyvästi, mutta tähän vaiheeseen nämä nukkumajärjestelyt toivat toivotun tuloksen, sillä parempien unien lisäksi iltaisin jää taas pieni oma aika itselleni.

Nyt, kun isommat kaksi ovat viikonlopun isällään, ollaan taas vain minä ja Vilho. Kun kerron vuorossa olevan nukkumaanmeno, menee Vilho jo tottuneesti lastenhuoneen ovelle odottamaan iltasadun alkamista. Ensimmäisenä iltana ehdin jo istahtaa tyhjän huoneen sängylle aikomuksena pitää rutiineista kiinni, kunnes ymmärsin etten millään raaski nukuttaa häntä sinne yksin, saati mennä itse yksin nukkumaan. 

Ja niin me nukutaan kahden siellä missä ennenkin. Nostan tuttia lukemattomia kertoja sekä vaihtelen asentoa pienen levottoman nukkujan mukaan. Aamulla en välttämättä voi puhua hyvin nukutusta yöstä unen määrän kannalta, mutta jollain mittarilla mitattuna aamulla olo oli hyvinkin levännyt.