Kesälomasuunnitelmat

Epävirallisen kesäloman ensimmäinen päivä on jo ehtoon puolella. Kesäloma meidän perheessä tarkoittaa kuuden viikon mittaista ajanjaksoa, jonka isommat lapset ovat poissa päiväkodin loma-ajan päivystyksestä.

Päiväkotiaamuina heräämiset on takkuilleet. Nukuttaisi, mutta aamutoimet oli ehdittävä tehdä ajallaan ilman turhaa kiirettä. Ensimmäinen loma-aamu olisikin ollut ihanaa nukkua kelloa katsomatta ja venyttää aamua, jos siltä tuntuisi. Todellisuus pudotti takaisin maanpinnalle, sillä kello kuusi oli kaikki virkeinä hereillä. Aamupäivän rantareissu päättyi hermojen loppuun palamiseen, kiukutteluun ja sen myötä tapaturmaisesti irronneeseen varpaankynteen. Nälkäkiukku taltutettiin omatekemillä hamppareilla ja ilta päättyi uuden, sujuneemman, rantareissun päätteeksi paahtoleipiin hillolla - jotka oli kuulemma parasta mitä ovat ikinä maistaneet. Väsymystaistelun hävinneet kannan vuoronperään sohvalta sänkyyn skipaten näin myös tuskaisen nukutusoperaation.

Kesän bucket list valmistui jo kahta päivää ennen kesäloman starttia. Sitä ennen en ollut suonut ajatustakaan koko lomalle. tarviiko sitä muka jotain keksiä? Mälsää, ei me mihinkään päästä ja koronakin vielä rajoittaa menoa. Viimetipassa herännyt menovietti kuitenkin pisti Googlen laulamaan ja sain kuin sainkin kalenterin puoliksi täyteen. Herätin kauan aikaa sitten kadonneen listaihmisen sekä suunnitelmallisen ja määrätietoisen minäni henkiin ja kirjasin koko kesäloman menosuunnitelmat ylös. Suunnitelmallisuus ilahduttaa ja lisää uskoa onnistuneisiin reissuihin. Tai ainakin jääkaapin ovi sai kuudeksi viikoksi koristusta, mikäli paperiarkki edes säilyy kolmen oman elämänsä Picasson luovuudenpurkauksilta.

Kesä 2020

Ensimmäinen lomaviikko menee ehkä loma fiiliksiin asettumalla. Viimeiset hellepäivät vierähtää rannalla, ensi viikon sateet selätetään koronakaranteenissa opitulla sisulla läpi.

Hyödynnän tänäkin lomakautena viime kesästä tuttua pelastusta, eli viereisessä puistossa toimivaa 4H kesäkerhoa, jossa on juuri tämän ikäisille suunnattua ohjattua toimintaa koko kesäksi. Tämän avulla vailla menoa olevien päivien aamupäivät kuluu kuin itsestään ja mahdollinen sadekaan ei mieltä lannista. Jos oikein hermoja repii, saatan turvautua puiston lapsiparkkiin ja hengähtää kolmen tunnin ajan koko kymmenen euron edestä.

Eniten innostusta meissä kaikissa herättää ehdottomasti kymmenen päivän (ei sillä, että muutaman tunnin välein laskettaisiin jäljellä olevia öitä) päähän varattu kahden yön ja kahden huvipuistopäivän reissu Powerparkiin. En ole ikinä ko. paikassa käynyt, joten vasta kymmenen päivän päästä tiedän onko paikka todella kehujen arvoinen. Kuitenkin pikaisen vertailun tuloksena päädyin varaamaan meille junamatkat, mökkimajoituksen ja kahden päivän huvipuistovierailun.

Powerpark reissu on oikeastaan maanantain mummolavierailua lukuunottamatta ainoa kalenteriin kirjattu meno. Isäviikonloput ehkä sotkevat muita mahdollisia menoja, tai ainakin mutkistavat minulle tyypillisiä extempore reissuja. Toisaalta nämä viikonloput mahdollistavat ehkä muuta kivaa, kuten suunnitteilla olevaa sisarusviikonloppua, tai ehkä toiveajattelun tasolla oleva kerran-kaksi vuodessa tapahtuvaa äidin viihteelle karkaamista.

Muita - ehkä juurikin niitä extempore reissuja, ovat reissut Korkeasaareen ja Linnanmäkeen. Linnanmäki reissu tosin riippuu paljon monien sattumien summasta, tai oikeastaan siitä, ostanko esikoiselle lipun, vai tyydytäänkö powerparkiin vedoten ilmaislaitteisiin ja hattaraan.

Tänä kesänä päivitin myös meidän menopelin, joten kotikaupunkiretkiä päästään toteuttamaan pyörillä koko perheen kesken. Täällä Hämeenlinnassa käymisen arvoisiin kohteisiin olen listannut mm. Tiirinkosken tehtaan ja Kissankulman eläinpihan, joissa kummassakin eniten ihastuttanee tutut kotieläimet ja maalaistunnelma. Myös Kankaisten tilalle uhkasin viedä meidät mansikoita poimimaan sekä samalla ihastelemaan vähän lisää edellä mainittuja ihastutuksia.

Hämeenlinnan uusi kokeiluhanke Hyvät eväät -puistoruokailu viimeisinä kahtena viikkona lienee myös hyvä lisä kesäloman kokemuksiin. Tai niin ainakin itse koen vielä noin viidentoista vuoden jälkeen, jolloin minun, alakoululaisen, kesälomaan kuului ehdottomasti puiston takapihalla syöty lounas isolla piknikviltillä perheen kesken. Kuka nyt ei piknikeistä tykkäisi? Me tykätään.

Koko kuutta viikkoa ei onneksi täydy suorittaa ilman ainuttakaan hengähdystä. Asenne koko lomaa kohtaan on muutenkin täysin päinvastainen viime vuoteen verratessa, sillä silloin hukassa oleva kolmen lapsen äiti ei uskonut pärjäävänsä kunnialla läpi, eikä muutenkaan uskonut, että yksin lasten kanssa mikään reissu olisi vaivan väärti. Tänä vuonna tiedän, että kukaan, tai ketkään perheestä poistuneet henkilöt eivät määritä omaa pärjäämistäni niin arjessa kuin lomallakaan.