Tämän viikon olemme olleet kaksin Vilhon kanssa. Isommat lapset ovat isällään "kesälomalla", joten meidän kahdenkeskeinen loma olkoon tämä. Parittomiin viikonloppuihin verrattuna ei päivät eroa paljoa toisistaan. Tässä meidän torstaipäivä.
Aamu
Hidas aamu. Juon kahvin, pukeudun ja puen Vilholle päälle. Ei huutoa eikä kiukkua - selkeä ero totuttuun.
Aamupäivä
Päivä
Parin kaupan jälkeen kello 13.40 totean, että imetyksen lopettamisen jälkeinen rintaliivien ostoreissu saa luvan päättyä. Kuitenkin päädymme vielä sovittelemaan vaatteita ja vasta kello puoli kolme maksamme itsemme ulos kaupasta. Koko tämän ajan suunnitelmallisesti ovat pienemmät nukkuneet päiväunia. Ihan kun olisi ollut omaa aikaa ystävän kesken.
Kello 15.00 istutaan Vilhon kanssa lounaalla vailla suunnitelmia loppupäiväksi. Parin tunnin ajan ollaan tekemättä yhtään mitään järkevää. Vilho viihtyy onneksi jotenkuten yksinäänkin varsinkin nyt, kun ulkoillaan lähes koko ajan. Saan siivoilla ja istahtaa sohvalle oleskelemaan lähestulkoon rauhassa. Tasaisin väliajoin Vilho käy kuolaamassa ja tallomassa päälleni, mutta palaa aina omiin leikkeihinsä. Kunnes taas kyllästyttää ja äänentaso nousee tyytymättömyyden ilmaisuun.
Iltapäivä
Viideltä päätämme lähteä kirpparikierrokselle. Rusinapaketin voimalla viihdytetty kierros siirsi viisareita puolellatoista tunnilla eteenpäin, eikä tyhjin käsin tarvinnut lähteä.
Ilta
Vaikka ilta oli haukotuksia täynnä, uni tulee monen kymmenen minuutin mölyämisen jälkeen vasta kello 20.50. Siirryn tasalta vielä olohuoneen puolelle. Teen sitä mitä aina, eli television käydessä taustalla selaan somen, muokkaan kuvia, katselen kuvia, kirjoitan, selaan taas somea.
Klo 22.28 kuuluu makuuhuoneesta huuto. Se on sen merkki, että oma aika illasta on tullut päätökseen ja on mentävä lapsen viereen nukkumaan. En vastustele, sillä olenkin valvonut normaalia pidempään.
Päivät kahdestaan Vilhon kanssa ovat kuin päiväkotipäiviä, jotka ei lopu kuuteen tuntiin. Jotkut päivät tuntuvat pitkiltä, joskus aika juoksee. Joskus otetaan rennommin, joskus pidetään rutiineista tiukasti kiinni.
Joskus on ihanaa olla vain kahden, joskus ikävä varjostaa päiviä heti aamusta iltaan saakka.
En tajua miksei lasten isä ota myös nuorimmaista kotiinsa.. Eikö halua? .....kyllä isän pitäisi hoitaa nuorimmaista,tuon ikäinen syö ihan normaalia ruokaa jo ei ole enään mitään tekosyitä.
VastaaPoistaÄiti ei anna nuorinta poikaa vaikka kyselyä on ollut, ei ole isästä kiinni
PoistaVoi hyvänen aika :D Vuoden oli kyselemättä perään. Nyt kun viikko sitten muistutin, että hänellä tosiaan on kolmas lapsi, niin myönsi että on "kussut asian totaalisesti". Sen jälkeen "kyseli perään" eli wau! On siis todella kysellyt kerran nyt vuoden sisään. Minä puolestani en ole ainuttakaan kertaa kieltänyt. Mulle voi tulla juttelemaan ja sopimaan asioista sen sijaan että piiloutuu oven taa, ei tarvitse myöskään mun blogissa norkoilla. Ihan kun en tietäisi ja näkisi kuka mulle nimettömästi kommentoi.
PoistaEnsimmäinen kommentoija on kyllä oikeassa, tekosyitä ei ole. Ainoastaan puuttuva isä-lapsi suhde, jonka eteen täytyisi viitsiä paiskia töitä. Halua ilmeisesti on, mutta ei ymmärrystä mitä se tässä tilanteessa vaatii.