Mammojen virkistysloma

Huomenna on vihdoin se päivä, kun otsikon nimisen whatsapp-ryhmän jäsenet kokoontuvat yhteen ja pitävät ansaittua lapsivapaata. Tätä päivää ollaan yhdessä suunniteltu ja jännitetty jo pari kuukautta. Ja loman tarpeessa ollaan todellakin kaikki.

Heti yksin jäätyäni heinäkuussa liityin Facebookin vauvaryhmän kautta yksinodottajille suunnattuun whatsapp-ryhmään. Viihdyin siellä noin viikon. Ahdistuin miten muut äidit siellä esitteli ostoksiaan vauvalle, puhuivat vauvasta, raskaudesta ja tulevaisuudesta ylipäätään. Poistuin, koska en halunnut vauvaa, raskautta, tai tulevaisuutta.

Marraskuussa uusi yritys. Taas perustettiin ryhmä yksinodottajille ja siihen liityin. Rakastin vauvaani ja olin jo jokseenkin turtunut olemaan yksin sen raskauden. Vertaistuki puuttui ja tästä ryhmästä sitä lähdin hakemaan.

Jokaisella meistä on oma tarina, omat tavat, omat mielipiteet ja ajatukset vauva-arjesta ja elämästä noin muutenkin. Ainoa yhteinen yhdistävä tekijä meillä on yksin odotus, tarve saada avautua arjen iloista ja suruista ja tulla ymmärretyksi.

En varmasti olisi näinkään järkevä, ellen saisi purkaa pahaa oloa ryhmässä. Kukaan muu ei voi ymmärtää, mitä yksin odottaminen todella voi olla, ellei itse ole sitä kokenut. Kukaan ei myöskään voi ymmärtää, miten rankkaa vauvan kanssa yksin voi olla, kun puuttuu se toinen aikuinen jolle voi vaikka todeta, miten omat lapset ärsyttää.

Meidän viestit eivät päivänvaloa kestä. Ne on yksinodotuksen, vauva-arjen ja entisten kumppaneiden kanssa selviytymisen koko tunneskaala ilman suodatinta. Unohtamatta tietystikään härskiä mustaa huumoria.

Tämä reissu sai alkunsa sellaisesta tyypillisestä "pitäis nähdä joskus" - jutustelusta, mikä ei yleensä johda siitä pidemmälle. Sillä kertaa kuitenkin oli yhtäkkiä maksettu kuuteen osaan hotellihuone ja perustettu huomista päivää varten uusi ryhmä päivän suunnittelua varten.

Nyt, kun ollaan pari kuukautta saatu kriisillä normaalien nuorten naisten kriisejä, kuten mitä pukea päälle, miten hiukset, meikki, syötävät, miehet ynnä muut, on olo paljon enemmän oma itseni. Oon saanut jokseenkin irtautua siitä äidin roolista ja huomenna saan tehdä sen konkreettisesti. Päivän ajaksi tosin, mutta se riittää.

Kaikista kolmesta lapsesta pisin erossa olo tähän mennessä aiheuttaa tietysti myös ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta tuntuu taas pahalta olla jo kolmatta kertaa yö yli erossa vauvasta. Toisaalta tiedän jo, etten vauvaani lopullisesti pilaa, vaikkei se vauvan näkökulmalta olekaan paras ratkaisu.

Kuitenkin kaikkien etu on pieni tauko loma-arkeen, mikä on jälleen sitä ympärivuorokautista tarpeidenvaatimista siltä yhdeltä ja ainoalta.

Oon niiiiin virkistysloman tarpeessa.