Viisi yötä sairaalassa rajussa taudissa kuitenkin vaikutti ainakin tämän kuukauden kasvukäyriin negatiivisesti. Päivystyksessä reilu viikko sitten puntari näytti vielä 9,2kg mutta tämän päivän tulos oli vain 50g neljän kuukauden mittoja suurempi.
Tilanteen huomioon ottaen asiasta ei tarvinnut olla huolissaan.
Tämä kuukausi on mennyt yhtä nopeasti, kuin neljä edeltäjäänsä. Aivan liian nopeasti siis.
Kuukauden alkupuolella Vilho löysi vihdoin sen äänekkään itsensä. Kirkuminen oli suunnilleen viikon verran kovassa huudossa - kirjaimellisesti, mutta näin loppukuusta hän on jo palannut entiseen hiljaiseen itseensä.
Vaikka kolmen kuukauden jälkeen yöunet parani huomattavasti, toi osastojakso vielä suuremman parannuksen, mitä en uskaltanut toivoakaan. Vilho on nukkunut yhtä soittoa ja herännyt vain kerran syömään ja syömisen jälkeen vielä jatkanut unia useamman tunnin. Nyt kolmen yön jälkeen varovasti jo uskon, että aamulla olo voi olla ihan levännyt, kunhan malttaa mennä ennen puolta yötä nukkumaan ja nauttia päivän ainoasta omasta ajasta yöunien muodossa.
Päiväunet ovat edelliseen kuukauteen verrattuna parantuneet, joskaan ei palanneet entiseen viiden tunnin pätkiin. Tämä tietysti johtunee jo pelkästään siitä, että ei hän enää mikään ruttuinen vastasyntynyt ole, vaan jo maailmaa ahkerasti tutkiva vauva.
Maailman tutkiminen hoituu vähän kierien, vähän peruutellen ja muilla kummallisilla tavoilla liikkuen. Kädet vievät suuhun kaiken, mitä pieniin nyrkkeihin tarttuu, joten tarkkana saa olla mitä ympäriltä löytyy ja mitä isommat sisaret tekee vauvan kanssa.
Entinen itkuinen vastasyntynyt on edelleen yhtä aurinkoinen, mutta myös tarpeitaan äänekäästi vaativa vauva, joka ei tyydy odotteluun. Vaikka liikkumisen taitoa en muuten odota, toisi se varmasti ison helpotuksen päivittäisiin toimiin, joita edelleen suoritan suurimmaksi osaksi vauva lonkalla keikkuen.
Täysimetys on onnistunut ongelmitta nyt viiden kuukauden ajan. Seuraava kuukausi ennen puolen vuoden rajapyykkiä menee luultavasti jo hiljalleen totutellessa muuhun, kuin rintamaidon makuun. Herkkyyskausi tekee tuloaan ja sen mukaan aloitetaan tuo uusi jännittävä vaihe. Tarkoituksena on Vilhonkin kohdalla pelkästään sormiruokailla, joten turhaa hoppua ei ole, vaikka jänteväksi todettu poika jo kohta täyttääkin kaikki valmiudet.
Seuraavan kuukauden rajapyykkiä odotan todella haikein mielin. Onhan mun vauva sitten jo puoli vuotias, josta kasvaisi vain pienessä hujauksessa taapero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti