Ensimmäinen.viikko poikkeustilassa

Viikon sairastelut on sairastelu ja takana on jo kokonaiset kaksi tervettä päivää. Viikko on ollut pitkä, muttei sen tuskaisempi kuin tätä poikkeustilaa edeltävät tavalliset viikot arkirutiineineen. Huolehdinko taas turhaan?

Oikeastaan en edes ehtinyt huolehtia, sillä toisin kuin kesäloman tauko päiväkodista, tämä päiväkotitauko tuli melko yllättäen. Muutamaa tavallista syvempää huokaisua lukuunottamatta olin jopa enemmän odottavainen, kuin kauhuissani tätä viikkoa kohtaan. Kuitenkin kun arjen pelastus, se ainoa ja viimeinen oljenkorsi mikä auttaa, viedään pois, tuntee ehkä taas jäävänsä aivan omilleen.

Omillaan olo ei kuitenkaan huoleta silloin, kun jaksaa taas uskoa pärjäävänsä. Mielialan ja asenteen muutos siitä, että jäi yksin eikä pärjää siihen, että onkin ollut yksin ja pärjäsi silti, on tuonut jaksamiseen ja sietokykyyn paljon lisää kapasiteettia. Päivittäiset viestit ja puhelut muistuttivat, että kokonaan yksin jäämisen pelko onkin turhaa.

Viikko yksin kolmen lapsen kanssa lähestulkoon kokonaan neljän seinän sisällä. Sairastelu ei meidän kohdalla ollut kuin lievää, joten tekemistä sai olla keksimässä. Kolmen melko eri ikäisen lasten leikit eivät aina mene yksiin, mutta suurimman osan ajasta ainakin kaksi heistä viihdyttivät toinen toistaan. Sisarukset ovat rikkaus, tuli todettua monta, monta kertaa viikon aikana. Melkein yhtä monta kertaa sai kuitenkin ääneen kysyä, miksi pitää koko ajan kiusata toista.

Sen lopun ajan saimme täytettyä yhteisillä tekemisillä. Leipominen on kivaa ja aikaa vievää puuhaa, joten me leivoimmekin päivittäin jotain. Lautapelit, piirtäminen ja muovailuvahat riittivät aina pieneksi hetkeksi viemään tylsyydentunnetta pois. Tylsyydessä kieriskely lattialla tyyny- ja peittokasassa olikin yllättävän epätylsää. Ikkunasta ohikulkijoiden ja koirapuiston koirien bongailusta tuli Vilhon suosikkitekeminen, jota toteutettiin koko porukalla aina iltaisin.

Uimahalli vaihtui puhallettavaan lasten altaaseen, elokuvateatteri kotisohvalle ja sisäleikkipaikan tunnelma löytyi eteisen maja- ja kiipeilyleikeistä.

Mutta kiitos kuuluu myös Netflixille, tabletille peleineen ja youtubesta Eevin suosikki Antti Tuiskun musiikille.

Viikonlopun raitis ulkoilma ei muuttanut tunnelmaa juurikaan. Viikko sujui paremmin kuin hyvin. Arki jatkui aikatauluineen ja lisääntynyt aika koko perheen kesken näyttää olevan vain positiivinen muutos, joka kestää toivottavasti myös seuraavien viikkojen yli.