Päiväkotiarki alkoi, mutta silti tuntuu, ettei aikaa jää vieläkään mihinkään. Toisaalta ehkä aika, jota ei ennen ollut, kuluu nyt vain sekä henkiseen että fyysiseen rentoutumiseen. Päiväkoti on omassa arjessa helpotuksista suurin, muttei poista 24/7 olevaa vastuuta vähintään yhdestä lapsesta. Kuitenkin tämän nuorimmaisen päiväuniaika on korvaamaton 2-3h pituinen aika, josta jouduin luopumaan korona-aikana kaikkien ollessa kotona.
Viikko sitä entistä melko normaalia arkea takana. Mikä muuttui, mikä helpottui, vai helpottuiko? Niitä pohtiessa ajattelinkin tämän viikon aikana listata my day -tyyliin noin tunti tunnilta päivän tekemiset. Tämä viikko valikoitui siksikin, koska viikkoon mahtuu sopivasti kolme hyvin paljon toisistaan eroavaa päivää.
Aloitetan siis pahimmalla, eli maanantai parittoman viikonlopun jälkeen. Tämä on eilisestä isältäpaluusta johtuen aina myös vapaapäivä päiväkodista.
Aamu
Klo 7.32 on noustava pienimmän perässä, joka on noussut sängystä vaatien oven avaamista. Keskimmäinen taisi puoli tuntia sitten kertoa olevansa nälkäinen. Vai näinkö unta? Siinä hän kuitenkin nukkuu edelleen. Laitan lastenohjelmia, annan pienimmälle vettä ja palaan sänkyyn makoilemaan.
Siitä alle puolessa tunnissa ovat kaikki hereillä. Nousen antamaan pojille banaaninpuolikkaat ja pyydän vanhinta keittämään kahvia.
Klo 8.38 otan aamupalan uunista. Siitä alkaa noin kymmenen minuutin nälkähuuto, kun piirakat ovat liian kuumia syötäväksi. Kuitenkin kymmentä yli on viimeinenkin nälkäkiukku taltutettu ja alkaa muut aamutoimet; pukeminen, hammaspesu ja ulosmenemisen suunnittelu.
Aamupäivä
Klo 10.06 tällä välillä viikkasin koneellisen pyykkiä kaappiin, puettiin, laittauduin, laitoin uuden koneellisen pyykkiä pesuun ja siivosin keittiön aamupalan jäljiltä. Vartin yli kymmenen oli ulkovaatteet levitetty lattialle ja ensimmäiset jalkaparit ulkohousuissa, kunnes huomasin vettä satavan kaatamalla. Se siitä sitten, keksitään jotain muuta.
Vartin yli 11 aloitan lounaan valmistuksen. Pikaisella kaappien läpikatsomisella päädyn tuttuun ja turvalliseen spagettiin. Lapset ovat siirtyneet omaan huoneeseen leikkimään, joten saan tehdä ruuan rauhassa. Loppua kohden leikit siirtyvät uhkaavasti keittiön ympäristöön jolloin apukokit vuorotellen käyvät hämmentämässä jo valmistunutta kastiketta ja siirtyvät siitä sulavasti pöydän ääreen tekemään jälleen uutta nälkäkuolemaa. Varttia vailla, luultavasti viime hetkellä, on ruuat lautasilla ja syöjät lautasten äärellä.
12.08 on pöytä tyhjentynyt lapsista. Pöydän, lattian ja aterimien siivoamiseen kuluneen ajan aikana tomaattikastikkeesta putsattu vaipaton vaapero on aiheuttanut kakkarallin. Lähtöruutu komeili tällä(kin) kertaa lastenhuoneen matolla ja jarrutusjälkiä löytyi lastenhuone-olohuone väliltä useita.
Päivä
Kello on tasan 13.00, kun istahdan sohvalle. Isommat siirtyivät tabletin kanssa Vilhon ulottuvilta pois ja päätän venyttää Vilhon päiväunia vielä puolella tunnilla, jotta puolelta saapuva kotiapu saisi napattua kaikki kolme kodin seinien ulkopuolelle.
14.00 makaan parvekkeella auringon alla. On ensimmäinen kerta moneen kuukauteen, kun kaikki lapset ovat poissa ja saan jäädä itse omaan kotiin. Tätä jatkuu ainakin kymmentä vaille neljään saakka, kunnes ovikelloa rimputetaan malttamattomana.
Iltapäivä
16.09 on ruoka jälleen katettu. Syöminen on suoritetaan tällä kertaa siistimmin, jolloin kello on 16.49 kun saavumme jo puiston pihaan tarkoituksena kuluttaa loppuaika ennen iltapuuhien alkamista.
Kuitenkin jo kaksikymmentä yli neljä tuli kesken keinumisen kuuluisat nipat (lue: niskapaskat) ja puistoilu jäi lyhyeksi. Lennokkaan lähdön - puolivälissä matkaa unohtuneiden hiekkalelujen hakemisen, sekä päästä varpaisiin suoritetun pesun jälkeen kello oli puoli viisi, kun lapset olivat jo pikkukakkosen parissa.
Klo 18-19 väli on kaikista tuskaisin. Pitäisi alkaa jo rauhoittua iltapuuhiin, mutta pitäisi myös keksiä loputkin energiavarat kuluttavaa tekemistä. Yleensä - ja lopulta tälläkin kertaa, tämä päättyy vain kaikkien kolmen huutoon ja riehumiseen. Kuitenkin ensimmäinen puolituntinen tuosta kului keksejä leipoen ja vain puoli tuntia jäi aikaa kerätä mustelmia toisiltaan. Tuon ajan käytän tältä päivältä ottamieni kuvien muokkaamiseen.
Ilta
Kymmentä vaille seitsemän syödään iltapala ja katsotaan muumeja. Puoli tuntia kestävän loppurutistuksen aikana ennen hammaspesua höpötellään ja hassutellaan. Hammaspesulla ollaan varttia vaille kahdeksan sekä lyhyen tutin etsinnän jälkeen sängyssä jo muutamaa minuuttia vaille.
Kello 20.20 istun kerrossängyn vuodelaatikossa. Kaksi varmaa unista tuhisijaa, yksi hieman epävarma tapaus yläsängyssä. Epäily nukahtamisesta osui oikeaan, sillä ensimmäisen äänikirjan loppuessa yläsängyssä kajahtaa joka ilta kerran, tai kaksi toistuva "toinen satu" -pyyntö.
Siirryn sohvalle. Kirjoitan ja siirrän muistioon kirjoittamani tekstin tänne, lisään kuvat. Telkkari pauhaa taustalla vaikken sitä ikinä katso. Selaan kännykkääni loppuajan.
Kello 22.05 Siirryn sänkyyn heti sen jälkeen, kun nuorin heräsi etsimään tuttia. Kuitenkin pikainen tutinnosto ihme kyllä riitti uudelleen nukahtamiseen, mutta huutoon heränneenä mukaan tarttui silti yksi kolmesta sänkyyni. Selaan edelleen kännykkää, teen kauppalistaa, tai teen pilkkimiseen asti muuta turhaa. Luultavasti vasta tunnin päästä tästä laitan itselleni äänikirjan pyörimään ja käyn nukkumaan.
Sumsummarum päivä ei ollut kamalista kamalin. Lapset viihtyivät hyvin keskenään ja aloittivat itsenäisesti leikit. Itkuisuus ikävää potevan esikoisen kanssa pysyi hallinnassa, vaikkei siltä tälläkään kertaa säästytty. Suurin helpotus oli ehdottomasti kotiavun käynti, joka sattui oikeastaan parhaaseen mahdolliseen aikaan. Parin tunnin ulkoilu oman ulkoiluyrityksen lisäksi helpotti myös illan nukahtamista, mikä vaikuttaa aina suuresti seuraavan aamun kulkuun. Omaa aikaa jäi siis tänä iltana normaaliin verrattuna runsaasti, sillä pienin nukkui pitkästä aikaa sikeästi vuoteessaan liimautumatta heti illasta mun kainaloon sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti