Sisaruspakkaus

Me haluttais ihan vaan turhamaisesti tietää vauvan sukupuoli, kerroin istahtaessani yksityisen ultran vastaanotolle. Haluttais kertoa lapsille tulevasta sisaresta, mies jatkaa lauseeseeni.

Tällä kertaa sikiö oli halukas paljastamaan olevansa poika ilman erehdyksen vaaraa. Se oli kallis varmistus, mutta antoi meille toivotun mielenrauhan. Mielikuvan muutosta tulevasta perheenjäsenestä ei tällä kertaa tarvinnut tehdä. Tieto pienestä pojasta tuntui oikealta, vaikka sukupuoli tuskin tunnetta olisi muuttanut. Vauvasta tuli heti todellisempi, vaikka onkin haastavaa kuvitellakaan miltä meidän yhteiset geenimme saavat aikaan. Söpö nöpönenä, totesi ultraajakin, mikä on ainoa piirre, jonka vauvasta tähän mennessä tiedän.

Kiertelimme Helsingin lastenvatekirppiksiä vaatteiden perässä ja teimme pikapäätöksen vaunuista ja turvakaukalosta. Keräsimme samalla sisaruspakkaukseen materiaa, kuten tikkaritutit, postikortit kirjettä varten, pikkusisaren tulosta kertovan kirjan sekä jokaiselle pienet muistamiset.

Lapsille kertominen jännitti tähän mennessä eniten heti työnantajalle kertomisen jälkeen. Ajankohta oli oikea, sillä lapset palasivat isäviikonlopulta ja ovat nykyään aina iloisia ja hyväntuulusia kotiinpaluusta. Vaikka sisaruspakkauksen valmisteluun jäi aikaa alle puoli tuntia, tuli kaikki tarpeellinen ja tärkeä tehdyksi.

Koululainen sai lukea ääneen ensimmäiseksi paketista löytyneen postikortin, joka sisälsi jokaisesta sisaresta jonkin poiminnon ja viittauksen seuravaksi annettuun lahjaan. Koska emme ole keksineet kutsumanimeä tulokkaasta, annoimme tehtävän tuleville sisarille. Alkuhämmästyksen jälkeen he ymmärsivät mistä on kyse, kun kirjeen allekirjoittanut oli pikkuveli.

Uutinen otettiin innolla vastaan, vaikka koululainen harmitteli jo kolmatta pikkuveljeä. Harmitus ei kestänyt kuin hetken, sillä seuraavaksi kiinnostikin jo vauvan potkujen tunteminen. Sokkona valittu kirja osui täysin oikeaan, sillä se tulkinnanvaraisesti kertoi uusperheestä ja uuden vauvan tulosta äidille ja isäpuolelle.

Kuten arvelinkin, seuraava viikko meni vastaanottaessa onnitteluita päiväkodin hoitajilta, joskin kolme vuotiaan kohdalla varovaisia sellaisia. Kolmevuotias oli jo keväällä ilmoittanut vauvan tulosta, vaikkei se pitänyt paikkansa, vaan oli muuten vain sen hetkinen kuuma puheenaihe taaperoikäisten ryhmässä. Silloin nauroin mukana ja kielsin ehdottomasti vauvauutisten todenperän silloin ja lähitulevaisuudessa, enkä arvannutkaan, että puolen vuoden päästä olen myöntämässä varovaiset utelut todeksi.