Viimeinen kolmannes

Tänään poksahti viikkoja tasan 27 ja samalla pyörähti käyntiin viimeinen raskauskolmannes. Päivää vajaa tasan 3kk laskettuun aikaan (siihen ne piiiitkät ylimenevät päivät päälle) ja aika tuntuu matelevan. Puoliväliin saakka viikot vieri ihan hujauksessa, vaikka toki oli pikkasen muuta ajateltavaa kuin raskaus muutenkin, mutta niinhän se on, että loppua kohti hidastuu. En vielä oikein tiedä mitä ajatella. Toisaalta ei ole tullut sellaista malttamattomuutta ollenkaan, mutta kyllä sitä vauvaa silti jotenkin odottaa.

Nyt alkoi mieleen hiipiä pelko, että en tunne mitään vauvaa kohtaan. En tarkoita mitään rakkauden tunnetta, vaan ylipäätään en ajattele vauvaa henkilönä. Miltä hän näyttää, millainen luonne. En ole nähnyt yhden ainutta unta vauvasta. Pelottaa, että kiintymyssuhteen luominen tulee olemaan liian vaikeaa, kun vauva syntyy. Tai ehkä pelkään turhaan kaiken stressin ja apeuden keskellä ja vauva tuokin heti synnyttyään onnen takaisin elämään? Kuitenkin kun ajattelen vauvaa syliini, niin ajattelen olevani onnellinen ja rakastunut. Ehkäpä huolehdin siis turhaan.

Kuten jo mainitsin, niin raskaus on onneksi helpoin näistä kaikista. Ensimmäisen  kolmanneksen oireina oli väsymys, haluttomuus, turvotus, rintakipu ja pieni pahoinvointi. Toisella kolmanneksella oireita ei juurikaan ollut, mutta sen ajan elin kriisissä ja kielsin koko raskauden olemassaolon itseltäni. Puolen välin jälkeen sitten kuitenkin alkoi harkkasupistukset, ummetus ja paineen tunne, sekä vanha tuttu iskiaskipu rasituksesta. Viimeinen kolmannes pyörähti käyntiin pienillä liitoskivuilla lisänä oirelistaan. Toivottavasti loppuun asti pääsen yhtä helpolla, eikä mistään suuremmasta tarvitsisi kärsiä. Mitään varsinaista hehkua ei ole ollut havaittavissa, mutta nautin kyllä mahasta ja vauvan liikkeistä päivittäin.

Periaatteessa jos vauva päättäisi syntyä nyt, niin ei olisi hätää. Vaatteita on, vaunut tulossa, kaukalo, kehto, petivaatteet ym. löytyy. Viimeinen kolmannes on pyhitetty siis hienosäätöön. Vaipat, tutit, hygieniatarvikkeet, oma sairaalakassi ym. pikku jutut puuttuu. Ihanan stressitön loppuaika siis toivottavasti edessä niiltä osin.

Sen lisäksi, että tuo vauva mahassa täytti 27 viikkoa, täytin itse tänään 24 vuotta. Vielä ei ikäkriisiä pukkaa, vaikka pitääkin pitää pieni miettimistauko iän kohdalla. Monelle tuntemattomalle olen edelleen teiniäiti, joten ulkoisesti ei myöskään tunnu ikä painavan. Synttäripäivän Aamu sujui alkuun taas melko apeasti. Jossain kohtaa meinasi ahdistus lyödä yli, mutta selvisin siitäkin. Lasten kanssa vietin tämän päivän ilman mitään erityisyyksiä, kun ei ole muutenkaan ollut tapana isosti viettää muita kuin lasten juhlia. Anoppi toi illasta kukkia, lahjaksi kauratyynyn (ehkä paras lahja ikinä tähän kohtaan raskautta), sekä jotain makeisia luontaistuotekaupasta. Paria tekstiviestiä enempää en odottanut saavani, joten oli oikein ihana yllätys päivän päätteeksi. 💓

Ilta jatkuu kynttilöiden valossa syksyä tunnelmoiden.✨