torstai 11. heinäkuuta 2019

Mieli korkealle ja korkeasaareen

Ehdin jo huokaista miten yllättynyt olen kesäloman sujuvuudesta, vaikka melkeinpä mikään ei ole vielä tähän mennessä mennyt suunnitelmien mukaan. Sitten tuli tämä päivä. Totesin, että nyt riittää.


Päänsisällä kuvittelemani rentouttava heinäkuu helteestä ja rantahiekasta nauttien muuttuikin säätiedotusten kyttäämiseksi ja päivä kerrallaan sään mukaan menemiseksi.

Onneksi muutto toi uutta intoa viihtyä ihan pelkästään kotioloissa sadepäivinä, eikä sateelle ole vielä tarvinnut uhrautua. Muuten olemmekin viettäneet aikaa puistoillen ja ulkoillen parhaamme mukaan.




Lähellä toimiva 4h-puisto onkin ollut tämän kesän ehdoton pelastus, sillä siellä on joka arkipäivä parin tunnin ajan vapaaehtoista ohjattua toimintaa askartelun parissa. Aidatussa pihassa riittää paljon puuhaa sekä kaikenikäisiä leikkikavereita.

Iltapäivät meneekin sitten vähän miten sattuu. Välillä töllötetään vaan pikkukakkosta, välillä mennään ulos lähiympäristöön, käydään kirjastossa, tai suoritetaan pakollisia ja turhia kauppareissuja.

Loma ei tällä hetkellä tunnu eroavan arjesta mitenkään. Lomasta loman tekee ainoastaan arvaamattomat aikataulut, tai siis aikatauluttomuus. Aamulla saatetaan nukkua pitkään - tai sitten ei. Päiväunet jää väliin jos jää, illalla ei tuijoteta liikaa kelloa, vaan mennään nukkumaan kun väsyttää.


Totutun toiminnallisen tekemisen puute näkyy etenkin kahden lapsen ylivilkkautena. Vaikka leikit ovat sujuvia ja luovia, on leikit sisäoloissa sen verran rajuja, että päivät ovat yhtä huutoa huudon perään. Tauoton mekastus ja jälkien siivoaminen käy hermoille.

Hermot ovat erittäin kiristyneet viime viikonlopun jäljiltä. Uupumus lisääntyy, yöunet katoaa ja väsymys on ylitsepääsemätöntä. Ei vaan taas jaksa. Tekee mieli vaan nostaa kädet ilmaan ja jäädä kotiin, kun mikään ei enää ole omassa hallinnassa.

Kotiin jäämisen sijaan keväällä samasta syystä tehdyn Heureka-reissun innoittamana aion tehdä stopin taas alkaneelle alamäelle. Uhmaan suurimman osan neuvoja ja toteutamme huomenna suunnittelemattoman kokopäiväreissun Korkeasaareen.

Olen ihaillut muiden korkeasaarireissuja somen kautta. Vertaan, että lapset ovat lähes aina samanikäisiä omieni kanssa. Silti ne muut menee, vaikka joka puolelta satelee neuvoja miten ei kannattaisi. Aina ajattelen muiden reissukuvia katsellessa, että no miksi ei mekin. No miksipä ei?


Pääni sisällä muodostuu kuvitelma, mikä alkaa ihanasti kiireettömällä aamulla, sujuvalla 1,5 tunnin junamatkalla, josta jatkamme bussilla sekä jalan määränpäähän saakka. Määränpäässä innostuneet lapset ja äiti tallustelevat korkeasaaren läpi pitäen välillä aina yhtä sujuvan evästauon omilla eväillä. Vilho tietysti nukkuu suurimman osan ajasta ja viihtyy hyvin vaunuissa ympäristöä seuraten.

Reissu saa päätöksen paluumatkasta junalla, jonka reissusta väsyneet lapset taittavat kaikki nukkuen. Illalla kerrataan hauskaa päivää ja mennään hyvillä mielin nukkumaan. Hyvä mieli jatkunee useamman päivän ja saan taas uutta rohkaisua kylpylälomaa varten. 

Miten muutenkaan se nyt muka voisi mennä? 

4 kommenttia:

  1. Löysin blogisi vähän aikaa sitten ja luin kerralla läpi. Olet uskomaton nainen, niin viisas ja kaunis sisäisesti ja ulkoisesti. Ja selviytyjä. Lastesi isä ei ymmärrä minkä taakseen jätti ja tulee taatusti sen vielä tuskallisesti ymmärtämään. Sinulla on käsittämättömän paljon voimaa ja kaiken päälle olet täydellinen äiti lapsillesi. Blogisi on hyvin voimaannuttava enkä 50 vuotiaana voi käsittää viisauttasi. Myös sisustajana olet taitava, kuvia kodistasi on ihanaa kaysella. Toivon koko sydämestäni sinulle ja lapsillesi lempeitä kesätuulia ja kaikkea hyvää. Ja tietysti kuvia ja kirjoituksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todella otettu - kiitos hurjasti ihanista sanoistasi ja kehuista!

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  2. Kun lapset tulee isältään, niin laita ne suihkuun tai kylpyyn, vaihda vaatteet niin lähtee hajut ja pahat mielikuvat. Kohta on aika uuden suhteen. Ei sen tarvitse olla vakavaa. Tapailet kun olet vapaana. Kuhan ei ole varattu. En ymmärrä miten joku huolii monen lapsen isän, jolla on entinen vaimo raskaana. Sinulla on vielä koko maailma edessäsi. Tapaat jonkun tosi miehen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Näin olenkin toiminut, kaikki vaatteet pesuun ja lapset kylpyyn.

    Enpä ymmärrä minäkään eikä varmasti kukaan muu, kuin hän itse. Kai se sitten on sitä jotain, kun tollaseen alkaa.

    VastaaPoista