Pienten lasten kanssa korkeasaaressa

Perjantaina tuli kuin tulikin tehtyä extempore-reissu korkeasaareen. Kauaa en ehtinyt reissua miettiä tai suunnitella, sillä idea toteutukseen tuli torstai iltana kamalan päivän päätteeksi.

Aavistelin kivaa hyvänmielen reissua lasten kanssa ja parempaa sain. Onnekseni mulla on nykyään ihana ystävä, joka kerrottuani ajatuksesta lähteä korkeasaareen tuumaa hetken ja ilmoittaa lähtevänsä lapsineen mukaan. Voiko parempaa toivoa?

Aamu oli melko kiireetön. Ainahan on sellainen pieni hoppu alla, kun jonnekin ollaan lähdössä, mutta huutokiukkua ei tullut. Saavuimme hyvissä ajoin asemalle, eikä tarvinnut ottaa pienintäkään juoksuaskelta.

Junamatka sujui taajamajunassa ahtaasti, mutta erittäin vähällä kiukulla siihen nähden, että matka oli puolitoista tuntia ja lapsia viisi, joista kaksi vauvaa ja kaksi taaperoa sekä yksi leikki-ikäinen. Junamatka meni arvuutellen mitä eläimiä voisimme nähdä ja miten matka etenee junamatkan jälkeen.

Koska ideana oli pärjätä mahdollisimman pienellä rahalla, suuntasimme Helsingin päädyssä kauppaan hakemaan eväitä. Eväiksi ostin helposti syötäviä kasvispiirakoita, paistopisteeltä vuoksenpiirakoita, keksiä ja banaania.

Bussi nro 16 vei meidät päärautatieasemalta suoraan korkeasaaren porttien eteen. Nappasimme matkaan kartat, jotka toimivat myös kiukun harhauttimina pitkin matkaa.

Ymmärrän nyt hyvin sen toteamuksen, että korkeasaareen ei välttämättä kannata ihan pienten kanssa lähteä eläimiä katsomaan. Monessa häkissä näkymä oli vain jossain oksien seassa oleva karvainen möykky, jota sitten yritti lapsille osoittaa ja kertoa möykyn olevan jotain hienoa. Onneksemme sentään jotkut eläimet tekivät piiloutumisen sijaan muutakin ja pääsimme ihailemaan monia lapsille uusia eläinlajeja.

Vaikka eläimiä oli vaikea huomata häkeistään, tuntui se itse häkkien kurkkiminen ja ihmettely olevan se juttu. Saaren kiertäminen oli hauskaa ja uudessa ympäristössä riitti paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Sää onneksi suosi meitä myös täydellisesti, sillä aurinko näyttäytyi sopivasti lämmittämään ja tuuli piti huolen, ettei tarvinnut kävellessä hikoilla.

Puolessa välissä kierrosta jäimme syömään omia eväitä karhulinnaan. En osannut edes odottaa, että eväiden omatoiminen syöminen olisi järjestetty niin hyvin, joten se oli ehdottomasti hyvin positiivinen kokemus. Mikäs sen hienompaa, kuin katsella paria karhua ja evästää samalla?

Tuplavaunujen kanssa sai saaren ylämäissä samalla hyvän reisi-pakaratreenin, mutta ihan kaikkialle ei vaunuilla päässyt. Osa aitauksissa oli hieman liian turhan kapean ja mutkittelevan tien päässä, joten ne jätimme suosiolla väliin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä matkaa saaren kiertämiseen rauhassa kului jo pari tuntia, eikä kaikkia aitauksia välttämättä olisi lapsetkaan jaksaneet samalla innolla kiertää.

Loppujen lopuksi korkeasaari tuli nähtyä leppoisin tunnelmin. Vilho viihtyi vaunuissa välillä nukkuen, välillä ympärilleen katsellen, kuten jo ajattelinkin. Paluumatkalla oli uni saavuttanut vain yhden matkaajan, mutta junamatka sujui hyvin loppuja eväitä syöden. Riihimäen kohdalla jouduimme vaihtamaan maksulliseen ic-junaan ja lapset saivat leikkiä leikkivaunuissa loppumatkan.

Tähän reissuun rahaa kului kaikenkaikkiaan pyöreästi 40€ eväineen ja lippuineen. Matkat olivat vaunuitse taajamajunassa sekä bussissa ilmaiset. Ajallisesti Hämeenlinna-korkeasaari-Hämeenlinna taittui tasan yhdeksässä ja puolessa tunnissa. Kokopäiväreissu siis kirjaimellisesti.

Onnistunut reissu todellakin nosti mielialaa. Vaikka vaikutukset päättyivät lapsien osalta jo seuraavana aamuna, selvisimme tämän viikonlopun yli sujuvasti vain lähiympäristössä puuhaten. Vaikka tämänkaltaiset reissut näin pienien lasten kanssa eivät ole välttämättömiä kesäloman onnistumisen kannalta, olen iloinen, että kuitenkin ollaan reissattu siitäkin huolimatta. Pienikin ympäristön vaihto tekee hyvää ja reissusta jäi käteen ihania kuvia ja muistoja, joissa saan olla mukana.