Siististä kodista huolimatta kaaos otti vallan muutamaksi päiväksi ja vasta nyt voisi sanoa, että ollaan päästy siirtymävaiheesta eteenpäin viettämään viimeistä lomaviikkoa kotona.
Miten sitten se itse kauan odotettu ja pelätty loma meni?
Muutama viikko ennen loman alkua varasin menomatkaa varten liput Onnibussiin. Maksoin jälleen hieman ylimääräistä kaikkien matkustusmukavuudesta ja valitsin paikat yläkerran eturivistä. Bussilla matkustaessa oli tavaroiden kuljetus myös helppoa, sillä vaunut mahtuivat kyytiin kokonaisena ja kylpylässä tarvittu turvakaukalo pääsi käyttöön heti bussimatkalle.
Matka sujui sujuvasti - tosin vähäiseen kitinään ja meluun tottumattomat kanssamatkustajat saattavat olla eri mieltä. Vilho nukkui jonkin aikaa ja huomioon ottava bussikuski piti huolta, että lapset pääsivät vessatauolle ja lapset matkustivat turvallisesti alusta loppuun saakka.
Koska Onnibussi ei vienyt meitä perille määränpäähän asti, hoitui loppu viisi kilometriä tilataksilla yhtä sujuvasti "ollaanko jo perillä" -kitinää lukuunottamatta.
Hotellihuone oli parempi mitä osasin ajatella. Kaikille oma sänky, mahdollisuus omaan ruuanlaittoon sekä tarpeeksi tilaa asettua mukavasti viideksi yöksi aloilleen. Yöt olivat päällisin puolin rauhallisia. Kaikki nukuimme aluksi omissa vuoteissamme, mutta lopuksi tein meille tutun ja turvallisen perhepedin, jossa yöt sujuivat vieläkin paremmin. Illat olivatkin sitten oma lukunsa, sillä loppuenergia (mistä sitä riittikään) purkautui kamalina iltahulinoina. Joka ilta.
Pelkästään valmiiseen pöytään asettautuminen oli lomaa parhaimmillaan. Todellisuudessa kuitenkin ruokailut sujui pari ensimmäistä päivää tonnin seteli -ilme naamalla, kun lapset juoksentelivat pitkin ravintolaa syömättä mitään ja Vilho piti huolen omasta vaatimuksestaan tulla ruokituksi juurikin samaan aikaan mun kanssa. Ruokailuhetket eivät varmasti jääneet muiltakaan huomaamatta ja yksi rouva tulikin jopa kysymään erään aterian päätteeksi, että sainkohan itse syötyä ollenkaan.
Otimme ensimmäisenä päivänä jo ilon irti uimisesta. Kylpylässä yksin kolmen kanssa sujui odotettua paremmin, vaikka olisinkin tarvinnut silmät selkään ja kolme ylimääräistä kättä. Seuraavana päivänä suuntasimme rannalle, jossa pärjäsin mainiosti olemassa olevilla raajoilla ja aisteilla, joten rannalla vietimmekin päivät aamusta iltaan.
Parin päivän totuttelun jälkeen alkoi siirtymätilanteetkin sujua.
Vaikka niin moni jaksoi uskoa, että kyllä sieltä varmasti jotain apuja saa, niin ekojen päivien jälkeen tuumin, että tuskinpa. Eikä se olisi haitannut. Kuitenkin aivan yllättäen löysivät lapset sellasta lomaseuraa, mikä teki myös omasta lomastani loman.
Onko suloisempaa, kuin kaksi samanikäistä, joilla klikkaa niin hyvin, että ovat kuin olisivat aina tunteneet?
Tämä myöskin kolmilapsinen perhe teki meidän lomasta paremman kuin kuin osasin edes toivoa. Aluksi arkailin päästää lapsia niin vaan toisten vastuulle, koska ajattelin siitä olevan turhaa vaivaa. Lomallahan hekin oliva ja lapsia omasta takaa. Kuitenkin lasten yhteinen leikki lähes aamusta iltaan oli aikalailla win-win tilanne kummallekin perheelle. Ruokailut muuttuivat kertaheitolla mukaviksi, kun ruokailimme yhdessä samojen pöytien äärellä.
Lapset saivat toisistaan seuraan siinä missä aikuisetkin ja näin syntyi uusia kaverisuhteita.
Sen lisäksi ystäväni tuli pariksi päiväksi myös lomailemaan, joten heidän kanssaan toteutuneet kylpyläreissut olivat jälleen itselle iso helpotus, kun lapsille ja itselle oli seuraa eikä lisäkäsistäkään ollut taaskaan haittaa.
Kylpylä tarjosi paljon tekemistä. Kuitenkin parasta oli vapaasti ulkoilu ranta- ja puistoalueella, jossa myös pääsi pelaamaan vaikka sählyä ja potkimaan palloa. Sisäleikkipaikkassa oli kiva käydä viilentymässä, kun helle paahtoi turhan kovaa ja keilarata jaksoi kiinnostaa lapsia muutaman kierroksen.
Säät suosivat täydellisesti koko viikon. Uskomaton tuuri kaiken muun tuurin lisäksi.
Loma loppui sopivaan aikaan. Vaikka tuntui, että olisi voinut jatkaa hetken pidempään niin hyvässä seurassa, oli viisi yötä just eikä melkein oikea pituus lomalle. Matka kotiin alkoi hieman sujuvammin kyydillä bussipysäkille, siitä Onnibussilla Tampereelle, jossa vietimme lasten kanssa pienet lomanjatkot ja kävimme mm. pikkukakkosen puistossa. Loppumatka taittui junalla eikä matkustuksen osalta ollut jälleen ongelmaa.
Kolme lasta, yksi äiti. Yhdet vaunut, viiden päivän vaatteet, turvakaukalo, uimakassi, vaipat, hoitolaukku sekä oma käsilaukku. Vajaa kahden tunnin matka, ei autoa.
Kaikki onnistuu, kun vaan lähtee ja uskaltaa. Ja mä onnistuin, jes.
Kaikenkaikkiaan lomasta jäi käteen todella onnistunut kokemus. Yksi hukkunut kenkäpari ja huivi, lapselle uusi ystävyys, mikä jatkuu kirjekaverin muodossa ja itselle taas hetkeksi voimia tuleviin päiviin sekä kiitollisuus etenkin tuota perhettä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti