Syntymäpäivät x3

Joulu, uusivuosi, välipäivät, joululoma, syntymäpäivät. Ei kai ihme, että tämä alkuvuosi on jo nyt tuntunut ikuisuudelle.

Juhlapäivien läheisyys aiheuttaa lisävaivaa, stressiä ja menoja. Sen lisäksi että joulun alla joutuu miettimään jo tulevien synttäreiden ajankohtaa, synttärilahjaa joululahjojen jälkeen, on lasten lähekkäiset syntymäpäivät vielä yksi pähkinä lisää. Viime vuonna yhdistin Eevin synttärit ja vauvan ensitapaamisen sekä Ilpon synttärit Vilhon ristiäisiin. Tänä vuonna löin kaikki kärpäset yhteen ja pidin kaikille yhteiset kutsut.

Syynä on tietysti jo pelkästään perhekoon muuttuminen. Kahvikuppeja saa kattaa jälleen puolet vähemmän. Toisaalta tarvitsi enää vaan kestittää vain oman puolen porukat, mikä oli tietysti positiivisen kautta vähemmän stressaavaa. Muutenkin yhteiset syntymäpäivät ovat kaikille mukavemmat toteuttaa.

Joululahjoja tuli tänäkin vuonna kelpo määrä. Oikeastaan ei yhtään ylimääräistä, tai ei toivottua. Lahjaksi saadut lautapelit ovat edelleen viikonloppujen kohokohta sekä toivelelut päivittäisessä leikissä. Mitään enempää ei kuitenkaan kukaan tarvinnut, joten yhteislahjaksi hankittiin puolapuut.

Puolapuut saapuivatkin etukäteislahjana ja laitettiin jo viikkoa ennen synttäreitä kiinni. Neljän tunnin, yhden kauppareissun ja porakoneen lainaamisen jälkeen oli puolapuut seinässä. Ne on lapsilla edelleen aamun ensimmäinen ja illan viimeinen tekeminen. Lasten ilon lisäksi itse olen tyytyväinen puolapuiden tuomaan avaruuteen eteiseen ja lisätilaan, minkä vanhan kaapin siirtäminen niiden tieltä toi.

Itse synttärit vietettiin Vilhon syntymäpäivänä, 18.1. Tämä oli alunperin isäviikonloppu, mutta halusin ehdottomasti pitää synttärit juuri tuolloin, sillä ovathan ensimmäiset synttärit ne tärkeimmät. Toisaalta myös oma lehmä ojassa halusin saada hieman pidemmän välin taas siihen, että saan viikonlopusta ja sen tapahtumista väsyneet lapset yksin jaksettavaksi, koska asiasta mainitseminen meni kuin kuuroille korville.

Viikonloppu oli onnistunut. Juhlien järjestäminen on aina omalla tavalla kivaa ja vain omalle perheelle järjestely on aina hieman vapaampaa. Vaikka tarjottaviksi olisi riittäneet vaikka valmistuotteet ja kaapista kaivetut lautasliinat, oli kiva kuitenkin toteuttaa lapsien toiveet kakun muodossa ja miettiä kattaus yhteneväiseksi. 

Kaikki saivat puhaltaa kynttilät vuorollaan, vanhimmasta nuorinpaan. Yksi, kolme ja viisi kynttilää. Taas, mihin se aika.. Rientää, juoksee, kuluu..?

Suklaakakun ohje löytyy täältä

(ohjeesta poiketen tämä on tehty 16cm vuokaan reunoja foliolla korottaen. Kolmen liivatteen sijaan käytin viisi liivatelehteä sekä lisäsin suklaaganachen päälle) 

Viikonlopun jälkeen on syöty kakkuja pois, roikuttu puolapuissa, käyty neuvoloissa, valvottu öitä ja haettu päiväkodista uusi kuumetauti. Myös tämä viikko tuntuu jo nyt ikuisuudelle.