Tämä pariton viikonloppu tuli kuin taivaan lahjana, sillä onnekseni lapsimessut osuivat samalle viikonlopulle. Pääsin siis ensimmäistä kertaa ikinä messuilemaan isompien lasten ollessa sovitusti muualla. Vilhon kanssa matkustus sujuisi junalla ja matkustuskumppanina hän on vielä helppo tapaus.
Ja loppupeleissä olihan hän kyllä sitä, vaikkei ihan niin hyväuninen reissun päällä kuin oletin. Lähdimme jo aamulla ennen yhdeksää asemalle ja ajatuksena olisi olla yhdeksän jälkeen vasta kotona illalla. Pakkasin matkaan kantoliinan, vaipat, vaihtovaatteet ja omaksi helpotukseksi pumppasi vielä maitoa pulloon, mikä olikin hyvä idea, koska sain sen yhden syöntikerran vähemmän imettää julkisesti messuhälinässä. Enempää ja vähempää en olisikaan tarvinnut matkaan mukaan.
Mulla oli varattuna ja säästettynä tietty rahasumma pelkästään messuja ajatellen. Olenkin ensimmäistä kertaa nyt messuilla myös siksi, koska ensimmäistä kertaa saan suunnata rahani omiin juttuihin. Tällä kertaa ne oli nää messut. Jonkinnäköinen ostoslista oli myös valmiiksi mietittynä, mutta loppupeleissä tuli ostettua ehkä 10% sen mukaan ja loput sitä mukaan mitä tuli vastaan. Messut olikin oikein hyvä tilaisuus päästä hypistelemään niitä netistä katsottuja tuotteita ihan kunnolla. Moni listalta karsiutuikin pois, kun ne eivät vastanneetkaan odotuksia. Rahaa meni kolmasosa siitä mitä varasin matkaan.
En ollut yksin liikkeessä, vaan mukaan tuli eräs ystävä myös vauvoineen. Kahdestaan oli aivan ihana viettää aikaa messuilla ja sen jälkeen, sekä vauvan kanssa liikkuminen oli helpompaa, kun oli samanlaista vauvaseuraa mukana. Siltikin nyt vielä messujen ollessa päällä näin sunnuntaina messukuvia katsellessa, tulee mieleen, että jäi paljon käymättä ja kokematta. Yksin liikenteessä olen sellainen, että käyn kaikki järjestyksessä ja hartaasti läpi. Kaverin kanssa mentiin vähän sinne, tänne ja tonne. Ensi vuonna saatankin siis menää kahtena päivänä erikseen, koska kumpikin tapa messuilla olisi kiva. Yksin ja seurassa.
Sain aiemmin jo kutsun messujen jälkeiseen tapahtumaan, jonka järjestäjänä toimii lastenvaateharrastajille suunnattu kaupallinen yhteisö Mini Style Finland. Paikkana oli vaatemerkki Papun liike Helsingissä. Suunnattiin messujen jälkeen sinne ja vietettiin jokunen aika lastenvaateharrastajien parissa. Ja kivaa olikin, vaikkei tällänen ujopiimä uskaltanutkaan rempseästi muihin tutustua.
Saatiin vielä matkaan yhteistyökumppaneiden järjestämä lahjakassi, mikä olikin aihan ihana lisä koko messusaaliiseen.
Mitä mä sitten ostin?
Liewoodin muslini. Eräänlainen heräteosto, mutta tarpeellinen ja jo nettikaupoista katsottu osto kuitenkin.
Izipizi aurinkolasit Vilholle, koska Eevillä ja Ilpolla jo on omat.
Kiddow huivit pojille. Näähän on tietty tosi katu-uskottavat, mutta käytännölliset myös kesällä ja välikautena.
Kaikolta etsitty blueblossom kuosin hame, ostoslistalla ollut caramel romper ja heräteostona kahdet pääpannat. Itselleni en raaskinut kuitenkaan ostaa listalla ollutta mekkoa, mutta toivon sen ilmaantuvan jonkinnäköiseen alennukseen esim. äitienpäiväksi, jolloin sen itselleni nappaan.
Parhain ostos oli ehdottomasti Minna Parikan kengät Eeville, jotka meinasin jättää ostamatta. Palasin ne kuitenkin viimeisimpänä ostamaan ennen lähtöä eikä kaduta.
Tää olikin ehkä aidosti ensimmäinen viikonloppu, kun ei ollut kauheesti paha mieli. Oli paljon kivoja juttuja, paljon tekemistä ja vain vähän yksin oloa. Sysäsin kaikki pahaa mieltä aiheuttavat asiat pois ja sehän toimikin oikein hyvin. Verrattuna viime parittoman viikonlopun itkuisiin tunnelmiin, on tämän päivän tunnelmat päinvastaiset. Mutta silti, paluu arkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti