sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Ruoka-aika! - testissä uudet ruokailuvälineet sotkua vastaan

Kaupallinen yhteistyö: Herobility

Saatoittekin ehkä huomata, että blogini liitettiin Kaksplussan verkostoblogeihin. Ulkoasu ei paljoa muuttunut, mutta kohderyhmänä lapsiperheet, tai sellaiseksi haluavat löytävät tänne vähän helpommin Kaksplussan verkkosivuilta. Siksipä teenkin välillä ja harkiten vähän iloisempaa postausta omaksi ja joidenkin teistä iloksi. Otin esittelyä vastaan Herobilityn HeroEcoFeeding Starter pack -aloituspakkauksen vauva- ja taapero ruokailuun ja miksei toki isommille sottapytyille.

Ensiajatukseni oli, että jaa, taas yksi sellainen silikonialusta, -kippo, tai -kuppi joita meiltä löytyy jo ainakin kolmea eri sorttia vähän eri ideoilla. Pikaisesti tutustuttuani https://herobility.com/ -sivuilla tuotteeseen, kiinnostuin kuitenkin ensisijaisesti heidän tuotteiden ekologisuudesta ja katseenkestävistä tuotteistaan. Koska lapsikatraastani löytyy jo yksi osaava syömäri, yksi sotkeva harjoitteleva syömäri ja yksi loppukesästä aloittava syömäri, otin tehtävän ilomielin vastaan. 



Eevin ja Ilpon mielestä pakkausmateriaalit oli se juttu, kuplamuovi poksuteltiin ja pahvilaatikko jäi laivaleikkeihin. Itse ihastuin puolestani kauniiseen ja nerokkaaseen tuotepakettiin. Tämmöiselle ohjekirjat roskiin -tyypille oli oikein kiva saada ohjeet käytännössä nenän eteen luettavaksi ennen kuin edes pääsi avaamaan tuotteen paketistaan. Siinähän ne siis lukeekin kaikessa yksinkertaisuudessaan.



Eli tässä aloituspakkauksessa on silikoninen ruokailualusta, lusikka, lautanen, siihen kansi ja vielä ruokalappu. Näitä löytyy kahta herkullista väriä, minttu sekä vaaleanpunainen ja sitten tämmöiselle värittömälle hengelle se tuttu turvallinen harmaa. Menee siis sekä tytölle, että pojalle ja sopiipa vielä sisustukseenkin!

Silikoninen alusta toimii tutusti: tasaiselle pinnalle läntätään kiinni ja siinä on ja pysyy. Ja oikeasti pysyi! Lautanen puolestaan tuupataan alustan kuppiin ja se se vasta pysyykin. Kansi onkin todella kätevä silloin, jos kun lapsi nirsoo, jättää syömättä, tai muuten vaan tarvitsee laittaa jääkaappiin seuraavaa ruokailua varten säilöön. Tai sitten siihen voi pakata evääksi mukaan hoitolaukkuun syötävää. Irrallinen lautanen osoittautui muutenkin tosi hyväksi, koska joissain malleissa saa täyttää sitä lerppuavaa alustaa kuppeineen ruualla ja toivoa, että ruoka myös pysyy kantomatkan ajan alustassa.




Loistotuotteen tästä silti tekee tuo ruokalapun ja ruoka-alustan yhteistyö sotkua vastaan. Ruokalapun alareunassa on magneettilista, joka asetetaan ruoka-alustan kolmeen magneettipisteeseen kiinni. Silloin, kun ruokalapun kolo ei riitä kaappaamaan ohi suun mennyttä ruokaa, se tippuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä juurikin syliin. Tämän kanssa tuo epäonnen lusikallinen tipahtaa onnekkaasti ruokalapun alaosaan, mikä taas on kiinni alustassa. Ei sotkua!

Valitsin itseasiassa testiruokailuun tarkoituksella oman sotkupainajaiseni spagetin tomaattikastikkeella. Liukkaat spagetit ovat jo haaste itsessään ja tomaattikastike omalta osaltaan taas takaa työn tahranpoiston kanssa pyykkipäivänä.

Mä oon itse maailman laiskin tahranpoistaja ja Ilpo puolestaan vihaa kovia muovisia ruokalappuja. Tätä ruokalappua hän suostui pitämään, lusikka pysyi kädessä ja vaatteet pysyi putipuhtaina. Ainoastaan pöydän pinta sai osumaa, koska alusta oli siihen nähden vähän turhan pieni pinta-alaltaan. Toisaalta tämä sitten käynee esim. syöttötuolien omiin tarjottimiin kiinni. Mietin myös, että lautanen oli vähän liian pienikokoinen taaperolle, mutta paljon sinnekin loppujen lopuksi mahtui ruokaa, eikä kaikkea edes syötykään.




Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä ehdottomasti suositella tätä jokaiselle, joka vihaa sotkua ja pyykkäämistä jo pelkästään tuon alustaan kiinnitettävän ruokalapun vuoksi, koska missään en ainakaan itse ole törmännyt samaan ideaan. Ja se toimi, putipuhdas lempparipaita ruokailun jälkeen! Muutenkin tää oli kaikista niistä monista ruokailuvälineistä toimivin kaikkine eri osineen. Pääsi äitikin välillä vähän helpommalla edes jonkin asian suhteen.

Sitä paitsi ajatella, että kohta se Vilhokin jo istuu ja syö. Ihan pian, kolmen kuukauden päästä! Mihin tää aika taas rientää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti