Hyvän mielen viikko on kai sellainen, että vaikka sitä on yhtä väsynyt kuin ennenkin, yhtä jäljessä kaikista tekemättömistä töistä ja yhtä uupunut arjen kompastuskiviin, on kuitenkin näin sunnuntai iltana tunne, että kaikki mennyt paremmin kuin hyvin.
Voisi miettiä, että tälläkään viikolla en saanut to do -listaa lyhyemmäksi. En jaksanut joka ilta jumpata, vapaa ajalla kirjoittaa, ottaa kuvia, tai tehdä käsitöitä. En pessyt lattioita, paketoinut lahjoja enkä myöskään jaksanut kysyä kaikilta jotka niin olettivat, että mitä heille tänään kuuluu.
Lahjat on ostettu, mutta paketoimatta. Vauvan unikouluyritys nro 5 jälleen epäonnistui. Yksi pitkään nukuttu lauantaiaamu. Yhdet pikkujoulut, yhdet päiväkodin tonttujuhlat. Kaksi ulkona syömistä hyvässä seurassa. Reilu tunti omaa aikaa. Kaksi pellillistä joulutorttuja, yksi epäonnistunut piparkakkutalo.
Taapero on nostanut uhman tasolta kolme tasolle kymmenen. Vauva oli napannut jälleen itselleen taudin, joka tiesi ainakin hetkellistä kuumetta ja edelleen jatkuvaa nenänvuotoa. Leikki-ikäinen puolestaan on oma hurmaava itsensä joka aamu, ilta ja aina silloin, kun pitäisi pukea päälle.
Aamut ei suju. Ei sitten millään. Eikä illatkaan. Lasken päiviä joululomaan. Kuvittelen taas rentouttavia hetkiä ilman aikatauluja, mutta kuitenkin jo tiedän, että luvassa on kaikkea muuta kuin sitä itse rentoutumista. Toisaalta loma on aina loma, maisemanvaihdos piristää ja joulua ei pilaa edes tason kymmenen uhmakohtaus.
Viikkoon mahtui monta onnekasta sattumaa. Pikkujuttuja, kuten kirpparilta edullisesti löydetyt toppahousut ja perutun oman ajan tilalle tarjottu pikakäynti sopivampaan aikaan. Kaikki sujuu paremmin kuin hyvin, kun tekee ja toimii vailla suunnitelmaa - paitsi se piparkakkutalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti