Joulu sujui taas uudella kokoonpanolla. Viime vuonna joulupöydän mäti ja kalat olivat yhtä kaukainen haave kuin joulu yhdessä ydinperheenä, mutta tänä vuonna tilanne olikin tuplasti parempi.
Oikeastaan viime vuoden joulu oli kauhein kaikista jo pelkästään raskaudesta ja erosta johtuen, mutta myös siksi, että se oli ensimmäinen joulu, kun yritin reissata lapsien kanssa mummolasta toiseen jottei kenenkään tarvinnut olla yksin. Virhe. Kukaan ei ollut yksin, eikä olisikaan ollut, joten ainoa mikä jäi käteen oli stressi ja katkonainen joulunvietto.
Meidän joulunvietto alkoi jo maanantaina, kun suuntasimme lasten kanssa mummolaan. Sunnuntai illan isältäpaluun ja maanantai aamuisen lähtöhärdellin ansiosta meinasi joulumieli kadota ennen kuin ehti ilmaantuakaan, mutta äidilleni päästyämme oli savu korvistani jo laskeutunut ja mieli vastaanottavainen joulunviettoon. Joulua ja pientä irtiottoa arjesta onkin taas kaivattu.
Maanantai sujui rennosti perille päästyämme. Ilpo pääsi taatan kanssa kuusikaupoille ja me tytöt käytiin heppatallilla ratsastamassa. Illalla virittäydyttiin jouluun perinteisellä joululeffalla, kunhan saatiin roiskahtaneet kinkkurasvat puunattua keittiöstä.
Jouluaatto oli lasten puolesta jännitystä täynnä. Tonttu oli käynyt jo edellisiltana kurkkimassa ikkunoista lasten iloksi ja naapureiden hämmästykseksi, joten joulupukin tuloa ja tonttujen kurkistelua odotettiin malttamattomina. Me aikuiset odotettiin "iltapäivän kakkua", jolloin viimeinenkin perheenjäsen saapuisi joulunviettoon.
Vilhon ensimmäinen joulu sujui vauhdikkaasti yhden vuoden iän kynnyksellä. Joulukuusi pysyi pystyssä eikä joulupukin ensikohtaaminen aiheuttanut yhtään hämmennystä. Isommat lapset olivat myös ensimmäistä kertaa enemmän innoissaan kuin kauhuissaan joulupukin saapumisesta ja ahkeroivat apureina lahjojen jaossa. Pukin vierailu sujui siis mallikkaasti minun ja äitini epävireisestä joulupukki, joulupukki -laulusta huolimatta.
Joulunvietto jatkui tapaninpäivään saakka kuten kuuluukin. Kolmeen päivään mahtui paljon saunomista, syömistä, elokuvia, lautapelejä ja korttipelejä. Perheemme uudet miesvahvistukset toivat tuplasti lisää naurua perinteeksi muodostuneeseen ristiseiskan peluuseen. Oikeastaan en edes muista milloin viimeeksi olisin nauranut niin, että ääni lähtee, silmät vuotaa ja sanoja ei saa sanotuksi.
Perjantaina kotiin palattua oli olo pitkästä aikaan rentoutunut ja levännyt. Kolmen päivän ilo, nauru ja huolettomuus oli tämän vuoden paras joululahja jo ensimmäisen toiveen täyttymisen jälkeen. Kaikesta huolimatta joulusta palautuminen vaatii nyt viikonlopun kotona oloa, monta koneellista pyykinpesua ja kotisohva kuluttamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti