Vuosi 2019.
Viime vuosi oli elämäni hirvein vuosi. Hirveys ei kuitenkaan päättynyt rakettien paukkeeseen, vaan jatkui pitkälle kuluneeseen vuoteen. Olkoon tämä siis se toisiksi hirvein vuosi, sillä toisin kuin edeltävässä, tässä vuodessa oli myös paljon, paljon hyvää.
Tämän vuoden kohokohdat olivat minulle henkisiä etappeja ja siten merkityksellisiä matkallani eteenpäin. Suurin kaikista oli kuitenkin konkreettinen vauvan syntymä, mikä olikin tunteiden hyökyaallon lähde niin hyvässä kuin pahassa.
Tammikuu 2019
Päästin irti rakkaudesta häntä kohtaan, jota ei enää pitkään aikaan ollut. Rakastin sitä entistä, minun tuntemaani miestä - minun miestäni. Sitä ei enää ollut eikä hän tullut takaisin. Rakkaus loppui oikeastaan siihen viimeiseen pyyntöön ottaa minut ja vielä syntymätön vauvamme huomioon. Pyynnön hän toteutti päinvastaisesti.
Tammikuun kahdeksastoista. Aamuyöllä syntyi kolmas kaunis ja täydellinen vauvani. Viime ja tämän vuoden odotetuin hetki, pelätyin hetki ja omalla tavallaan surullisin hetki. Hän ei ollut siellä missä piti, vaan vierelläni oli joku muu. Se joku muu ei myöskään enää tänään ole siellä missä lupasi.
Alkoi se toisenlainen elämä kolmen lapsen kanssa, yhä yksin, mutta onnellinen.
Helmikuu 2019
Vauvakuplassa.
Jos saisin palata mihin vain aikaan, palaisin helmikuuhun. Arki oli ihanaa, isommat päiväkodissa ja minä vauvani kanssa kotona monta tuntia kahdestaan ihokontaktissa makoillen. Ikinä en ole saanut, tai ymmärtänyt nauttia tuosta pienestä ohikiitävästä hetkestä, vastasyntyneestä vauvasta, kuten nyt sain ja ymmärsin.
Maaliskuu 2019
Tapasin hänet ja hän kolmannen lapsensa. Ei me puhuttu, tai edes katsottu toisiimme. Oltiin vaan. Onnellinen vauvakupla oheni ikävän myötä ja lopulta sanoi poks, kun viestiä ei koskaan tullut eivätkä askeleet rappukäytävässä johtaneet koskaan ovelleni asti katsomaan vauvaa uudestaan.
Huhtikuu 2019
Arki muuttui. Ei ollut enää onnea, vaan koliikkivauvan, pettymyksen, väsymyksen ja surun uuvuttama arki. Hänen uudelleen näkemisensä lasten asioissa pahensi tilannetta kaikin tavoin, joten katkaisin välit pysyvästi.
Samaan aikaan kuitenkin jokin asia taas muuttui parempaan, kun tutustuin taas uusiin ihmisiin ja ystävystyin.
Toukokuu 2019
Välit katkaistuani ja ystävien kanssa aikaa vietettyäni alkoi arki helpottamaan ilmojen lämmetessä. Aloin taas hoitamaan itseäni kuntoon ja sain apua arkeen. Kuun lopussa tein päätöksen muutosta uuteen kotiin.
Kesäkuu 2019
Kesäkuu meni muuttokamoja pakatessa ja lomasta nauttien vielä säiden helliessä. Kuukauden lopussa mummolaloma vaihtui lastenosastoon vauvan sairastuessa rs-virukseen. Silloin myös lapsen isä viimeeksi tapasi vauvansa tämän vuoden puolella.
Sairaalasta kotiuduttua tapasin kuun viimeisenä viikonloppuna isona tukena olleet ihmiset ensimmäistä kertaa ja pääsinpä jopa yöksi lapsivapaalle.
Heinäkuu 2019
Muutto uuteen kotiin, vain muutaman sadan metrin päähän edellisestä. Muutto toi toivottua helpotusta arkeen, sillä uusi ympäristö oli viihtyisämpi ja sopivampi meille kaikille. Samalla koin pääseväni ahdistavasta ilmapiiristä eroon, mikä edellistä asuntoa varjosti.
Heinäkuu oli uuvuttava, sillä sateinen ilma ja lasten jatkuva tarpeiden vaatiminen ilman taukoa oli raastavaa. Ystävän kanssa oleminen, perhetyö ja lomareissu kylpylään pelastivat kuukauden.
Elokuu 2019
Arki sai taas uudenlaisen helpotuksen, kun sain ystäväni naapuriksi. Arjen rankkuus puolittui, kun oma mieli koheni ja lapsille oli seuraa siinä missä itsellenikin. Yksinäisyys häipyi ja aloin nauttimaan päivistä juuri sellaisina kuin ne oli.
Sain myös parin viikon hengähdyksen isompien lasten mennessä isälleen lomalle. Tuona aikana en ikävöinyt, vaan keskityin omaan hyvinvointiini.
Syyskuu 2019
Alkukuusta tapasin nykyisen miesystäväni. Olin vasta alkanut nauttia sinkkuudesta, en kaivannut enää vierelleni ketään, enkä uskonut että löytäisin edes sellaisen jonka huolisin elämäämme. Kuitenkin mä sellaisen löysin - tai hän minut.
Syyskuu kului syksystä nauttien, ystävän kanssa urheillen, kuvaillen ja sitä uutta ihmissuhdetta rakentaen.
Lokakuu 2019
Kuukausi jatkui syyskuun kaltaisissa tunnelmissa. Vietin syntymäpäiviäni ystävieni kanssa ja sain taas hetken irtiottoa niin arjesta kuin äitiydestäkin. Syksy oli kauneimmillaan ja arki jo melko tasaista. Mieltä varjosti kuitenkin muuttuneet ihmissuhdetilanteet ja oma sopeutuminen tilanteeseen.
Marraskuu 2019
Vuoden toisiksi viimeinen kuukausi on aina rankin. Pimeys ja kylmyys yltää mieleen ja saa mielen synkäksi. Mielen synkkyys vaikutti kaikkeen ja synkkyyden suurin syy oli varmasti uupumus arkeen, kun perhetyön apu vietiin pois kuten lähti ex-perheeni tukikin. Tunsin ehkä jääneeni taas yksin, vaikka toisin luvattiin.
Joulukuu 2019
Kulunut kuukausi on ollut hyvä. Joulumieli on ollut osittain läsnä. Omaa aikaa on ollut hetkittäin ja ystävävien tapaaminen pikkujouluissa on tuonut lisää iloa arjen keskelle. Joululomaa odotin paljon, sillä pieni irtiotto arjesta tekee aina hyvää. Joulustressiä ei ollut, sillä kaikki sujui suunnittelematta parhain päin. Itsenäisyyspäivänä esittelin perheelleni uuden tulokkaan ja vietimme joulun myös yhdessä.
Viime vuoden ja tämän vuoden ensimmäinen aito, onnellinen nauru lämmittää yhä vatsanpohjassa.
Vaikka kulunut vuosi tuntuu olevan plusvoittoinen, tulee edelleen useasti mieleen hetkiä, joiden pelkkä ajattelu salpaa hengityksen moneksi minuutiksi, tai saavat aikaiseksi pidemmän, päiviä, tai jopa viikkoja kestävän ahdistusjakson. Miksi annoin sen tapahtua? Miksi en ollut itsekäämpi? Jossittelu ei vieläkään auta.
Vuoden aikana olen saanut uusia ystäviä, kourallisen kavereita ja muuten vain uusia ihmisiä elämääni. Olen myös menettänyt tärkeitä ihmisiä kokonaan, katkaissut pysyvästi välit heihin, mutta todennut sen olleen vain hyvästä. Miksi jäädä tilanteeseen, joka päivittäin aiheuttaa pahaa mieltä ja oloa? Miksi pitää lähellä ketään, joka rikkoo luottamuksen ja toimii tietoisesti minua ja lapsia kohtaan väärin?
Tätä vuotta on jäljellä enää vain muutamia tunteja. Tajuan saavuttaneeni paljon, menneeni jopa eteenpäin, mutta myös olevani vasta suunnilleen puolivälissä matkaa erosta selviämisestä sekä itseni löytämisestä.
Tänä vuonna sain paljon, paljon enemmän mitä menetin. Ne ketkä vierelläni ovat nyt, ovat siinä koska haluavat aidosti olla. Ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti