Onni on tavoittelemisen arvoinen tunne rakkauden rinnalla. Ne ei kulje käsikädessä, vaikka yleensä niin tekevät.
Mitä onni on?
Onnea on kahdeksan viikkoa vanhan vauvan hymy.
Onnea on hyvä tv-ohjelma ja purkki jäätelöä.
Onnea on siisti koti ja hetki omaa aikaa.
Onnistuneesti keitetty kuppi kahvia.
Huonosta päivästä selviytyminen.
Pieni rakkaudenosoitus.
Se hymy.
Ja kaikkea muuta. Kaikki siinä välissä on epäonnea. Vai?
Onnellisuutta taas on rakkaus, perhe, vapaus, vauraus, you name it. Kumpi tekee väärin, se joka tuntee onnellisuuden perheestä, vai se joka tuntee sen saman vapaudesta? Ehkä se joka toista kahlitsee? Ehkä se joka perheen perustaa ja lähtee?
Mua jotenkin jäi eniten surettamaan joidenkin mielipide siitä, että oman onnen eteen saa tehdä lähestulkoon mitä vain, vaikka sitten muiden ihmisten ja heidän onnen kustannuksella. Mä ajattelen myös, että elämässä täytyy olla onnellinen ja meillä on vain yksi elämä. Mä olen pitkään jo päässyt siihen tilaan, että okei, on oikeus lähteä, jos ei ole onnellinen. On oikeus lähteä, mutta ei ole oikeutta tehdä se niin kuin itseä huvittaa ja niin, että on päättänyt ensin toisin. Sen päätöksen kanssa olisi pitänyt kituuttaa vaikka sitten oman epäonnen kustannuksella jonkin aikaa, eikä lähteä muiden onnellisuuden kustannuksella väärään aikaan. Nähdä vähän vaivaa ja sitten vasta todeta, että ei. Meillä muillakin on oikeus.
Onnea ei kannata kätkeä, ei varsinkaan sitä epäonnea.
Mä itse nyt jahtaan sitä omaa onnea pitkän ja erityisesti pitkältä tuntuneen epäonnen täyteisen ajanjakson jälkeen. Jahtaan sitä toinen silmä kiinni tässä hetkessä ja toinen taas pälyilemässä ympärille. Mistä sen löydän?
Mä voisin rynnätä uuteen suhteeseen, olkoot se laastari, olkoot se loppuelämän rakkaus.
Mä voisin heittää kassin olalle ja lähteä toooodella pitkälle hermolomalle.
Mä voisin kärrätä kaikki kolme lasta hänen ovelleen, ryhtyä etävanhemmaksi ja sanoa, että mun vuoro.
No, en mä voi. Tai voin, on mulla oikeus. Mut en mä halua. En voi.
Mutta tähän voin todeta uuden ihanan sananlaskun; onni ei tule etsien, vaan eläen. Eli jotain oon kai päättänyt tehdä oikein? Hyppy tuntemattomaan voi luoda onnen, mutta se voi päättyä yhtä nopeasti kuin alkoikin. Täytyy olla siis todella varma mitä on valmis riskeeraamaan The Onnellisuutta etsien. Eläessä taas ehtii huomaamaan pikkuhiljaa ne asiat, mitkä tuo sitä onnea arkeen. Voihan se onni mennä ohikin, jos sitä ei suostu huomaamaan. Siksi onkin hyvä pitää edes se toinen silmä auki vähän etsien.
Onnea on ne pienet hetket, onnellisuus on se kokonaisuus. Ei niitä ehkä täydy koko ajan kokea samaan aikaan. Tai sitten voi päättää olevansa onnellinen siinä hetkessä mikä tarjotaan ja keskittyä niihin pieniin onnen hetkiin.
Onnea on hieman tukkoisen vauvan tuhina vieressä.
Onnellisuutta on saada olla hänen vieressään.
Voi että mikä rakkaus pakkaus siel oikein hymyilee.
VastaaPoista❤️
PoistaLöysin blogisi lehtijutun jälkeen ja olen lukenut ajatuksia herättäviä kirjoituksiasi ja pohdintojasi.Ihmetellyt sitä, miten hyvin osaat ja pystyt käsittelemään koettua, ihmetellyt myös onnea ja iloa, jota osaat ja haluat nähdä ympärilläsi ja elämässäsi kaiken kriisin keskellä ja pahimman kriisivaiheen jälkeen. Taitoa nähdä ja luoda onni pienissä hetkissä, arkisimmissakin. Uskon, että siinä on isoin avain onnellisuudelle nyt ja tulevaisuudessa.
VastaaPoistaPohdit vapautta valita, lähteä. Täysin uskomatonta ja vastuuttomuutta on lähteä kaiken keskeltä täysin varoittamatta. Meillä jokaisella on taito puhua, toisilla huonommat, toisilla paremmat. Mutta parisuhteessa on minusta aina vastuu molemmilla kertoa, missä mennään, mitä mielessä liikkuu. Jättäminen jättää äärettömän petetyksi tulemisen tunteen, mutta myös täysin avoimeksi miljoona kysymystä ja toisen kaikkien kysymysten keskelle,vielä huolehtimaan lapsista sekä kantamaan syntymättömästäkin vastuun. Uskon, että jos toisella onhalu lähteä ja sen on monissa tilanteissa, pettymyksissä ja haasteissa tuonut esiin, toisellakin on helpompi ymmärtää valinta ja koota oma elämä kasaan. Tuo tuntuu niin itsekkäältä ja totaalisen vastuuttomalta ottaa ja lähteä yllättäen, toisen matkaan. Sitä joskus itse mietin, että miten sellaisessa uudessa suhteessa voi syntyä mitään luottamusta, mikä on syntynyt täysin äkillisesti, toisen pettäen ja jättäen.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, tasapainoa, iloa pienistä ja suurista asioista sekä ennen kaikkea onnea siitä, että sinun ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tehdystä. Kaikissa parisuhteissa on haasteensa ja se on normaalia ja sekin, että saatat miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, millainen olla. Mutta sinä olet kantanut vastuun omalta osaltasi ja pystyt iloitsemaan ja löytämään onnen vielä moninkertaisesti. Arvostan todella paljon sitä rakkautta, jolla haluat lapsiasi hoitaa ja kasvattaa tämänkin hetken yli. Myös sitä päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä, jolla jaksat huonommat ja vaikeimmat päivät. Olet uskomaton! Aurinkoa ja tsemppiä tähän kevääseen ja tulevaan!!
Kiitos paljon kommentistasi ja tsempeistä!❤️ Olen täysin samaa mieltä. Kaikilla on haasteet ja kaikki tekee jossain kohtaa virheitä. Jos kunnioitus entistä suhdetta kohtaan on täys nolla, joten tuskin nykyistä suhdetta kohtaan on sen kummemmat lähtökohdat.
Poista