Päätin muutamia viikkoja itkuja kuunneltuani, että on aika ottaa ne poppakonstit käyttöön. Vyöhyketerapia on sanana tuttu jo raskausaikana, mutta oikeastaan mulla ei ollut hajuakaan mitä siinä tehdään ja miksi tehdään.
No, yhtään viisaampi en ole tuon käynnin jälkeen.
Saavuimme illalla ajanvarauksen kanssa terapeutin vastaanotolle. Vauva riisuttiin ihan nakuksi ja pääsi hoitopöydälle makoilemaan. Ensiksi hierottiin naamasta heijastepisteitä, korvista myös. Käsiä hierottiin, mahaa vähän kauemmin ja jalkoja. Jokainen pulska vauvan makkarapoimu sai vauvaöljyä hieronnan mukana.
Koko hoidon aikana tuli tunne, että tietääköhän hän mitä on tekemässä ja miksi ihmeessä maksan makkaroiden pyörittelystä, kun voisin sen hyvin tehdä kotonakin? Ja niin voisin, sillä hän näyttikin hieroessaan miten tehdä myös kotona samaa hierontaa.
Vauva käännettiin vielä mahalleen ja hierottiin selkä sekä niskaa oikein hyvin. Tässä kohtaa alkoi jo Vilho kertoa mielipidettään hieronnasta, vaikka olikin muuten vaikuttanut oikein nauttivaiselta. Kokonaiskesto tälle hoidolle olikin noin 30min ja maksoin saman numeron rahaa.
Kotiin päästyämme oli aika epäilevät mietteet vyöhyketerapiaa kohtaan, mutta ajattelin, että tulipa koitettua vaikkei myönteisiä vaikutuksia tulisikaan. Ilta oli yhtä itkuinen kuin aina, tosin aiemmin päivällä saatu rota-rokote saattoi vaikuttaa myös asiaan. Itku loppui tuttuun tapaan vasta sitten, kun kävin itse nukkumaan.
Jotain ihmettä se makkaroiden pyörittely teki. Aamulla piti hieraista silmiä muutaman kerran ylimääräistä, sillä yö meni vain kahdella herätyksellä. Normaali yö meille on ollut syntymästä asti ehkä 5-10 herätystä sisällä pitäen. Seuraavana yönä heräsimme kolmesti, sitä seuraavana neljästi ja sitä seuraavana, eli viime yönä taas vain kahdesti. Eikä siinä vielä kaikki, vaan iltaisin ei itketä. Itkut loppui täysin seinään ja Vilho nukahtaa aivan itse.
Mitä ihmettä se vyöhyketerapeutti tekikään, teki hän illoista sekä öistä kertaheitolla sujuvia. Eikä yhtään huonoon aikaan. Äiti, joka nukahtaa ennen kaksi ja neljä vuotiasta lasta on väsynyt. Tooosi väsynyt.
Mitä ihmettä se vyöhyketerapeutti tekikään, teki hän illoista sekä öistä kertaheitolla sujuvia. Eikä yhtään huonoon aikaan. Äiti, joka nukahtaa ennen kaksi ja neljä vuotiasta lasta on väsynyt. Tooosi väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti