Perjantaina lähtivät Ilpo ja Eevi isälleen klo 18 ja siitä suunnattiin vielä nimettömän vauvan kanssa ostoksille. Lidlistä kaikki mitä löytyy ja Prismasta loput. Tarjottavat oltiin jo suunniteltu viikkoa, tai kaksi aiemmin. Haastetta toivat yksi keliaakikko ja yksi täysin vege vieras. Vaan haaste otettiin vastaan ja suunniteltiin reseptit sopiviksi. Monesti oltiin jo kaupassa sormi suussa ja vietettiin aikaa tuoteselosteita lueskellen. Ostokset saatiin kuitenkin tehtyä kaikki.
Tai ei ihan, koska lauantaina vielä kuitenkin käydä kaupassa ja seuraavana päivänä vielä kerran, tai kaksi. Joka tapauksessa, ei stressiä, ei kuulu tapoihin. Lauantaina aamusta gluteiinittoman täytekakun kimppuun, eikä ongelmia. Ensimmäinen kerta itseasiassa, kun onnistun kakkupohjien tekemisessä. Illalla täytekakun koristelu meni improvisoiden, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Hyvillä mielin mentiin siis nukkumaan. Kolmelta aamuyöstä vauvaa imettäessä päähäni pälkähti, että gluteeniton täytekakku ei enää koristelujeni jälkeen olekaan gluteeniton...
...mutta onneksi muut tarjottavat onnistui just niinkuin pitikin. Ristiäispäivän aamuna ei stressattu ei, paitsi sitten kun kello löi yksi ja sai alkaa pistää seurakuntatalon tiloissa pitoja pystyyn, jotka alkaisivat kello kaksi. Pienen kaaoksen ja härdelli jälkeen kun tarjottavat ja muut tavarat oltiin saatu juhlapaikalle palattiin vanhaan mielentilaan, eikä stressattu. Ei kuulunut edelleenkään tapoihin.
Ei edes siinä kohtaa, kun huomattiin kastemekon unohtuneen noin 30 minuutin päähän juhlapaikasta ja juhlat alkaisivat jo pian. Siinä kohtaa jo huvitti sen verran, että ei tosiaan haitannut, päin vastoin eipä tarvinnut vauvankaan hikoilla mekossa, sillä hän päätti muutenkin ilmoittaa kovaan ääneen olevansa tyytymätön johonkin melkein koko kasteen ajan. Hän siis sai coolisti kasteensa Niken lenkkarit jalassa ja tavallinen juhla-asu päällä.
Hän sai kasteessa nimen Vilho Elias.
Ei ehkä Ilpon kanssa samaa sarjaa, mutta vanha nimi kuitenkin. Vilho päätyi nimeksi ihan vaan siksi, kun se oli kaunein niistä muutamasta nimivaihtoehdoista. Se sopi myös parhaiten sisaruskatraan jatkoksi. Eevi, Ilpo ja Vilho.
Eliaksen päätin jo raskausaikana jättää toiseksi nimeksi. Se on Eevin keksimä nimi ja kaunis nimi muutenkin. Myös siksi, että Elias aka Elkku on jo niin pinttynyt monelle, että ei haittaa vaikka Vilhoa hetken toisella nimellään kutsuttaisiin.
Ristiäiset olivat täydelliset, koska ne oli just omalla tavallaan epäonnistuneen onnistuneet. Koin synnytyksen tavoin eheytyneeni taas jollain tapaa raskausajan jättämistä traumoista. Raskausajan mielikuvat hyvin, hyvin kiusallisesta ja painostavasta tilaisuudesta ei pitänyt lainkaan paikkaansa, koska paikalla oli vain oma perhe, sekä edelleen omalta tuntuva ex-miehen perhe (ilman sitä exää). Tilaisuus lämminhenkinen sekä rento. Ne tutut ja rakkaat ihmiset.
Kaikki tehtiin itse. Ainoastaan kukat hain kukkakaupasta. Ilman anopin apua en olisi saanut aikaiseksi puoliakaan. Ilman niitä kaikkia apukäsiä ja -sylejä, jotka ilmaantuivat pyytämättä ristiäisissä ja sitä ennen, en olisi pärjännyt. Onneksi on perhe, se oma ja se toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti