Vauva 4kk vanha

Mihin tää aika menee? Taas on muka mennyt kuukausi eteenpäin vauva-arkea. Tänään Vilho on neljä kuukautta ja viisi päivää päälle tarkalleen. Tänään oli myös meidän lääkärineuvola.

Mulla meni pitkään miettiä, mitä Vilho olisi oppinut tässä kuukauden aikana uutta. Oikeastaan ei paljon mitään. Vauvan mittakaavassa sitten taas paljon.

Vilho edelleen ääntelee hyvin vaatimattomasti. Välillä innostuu enemmän tarinoimaan, mutta yleensä kerrotaan vain asiaa hiljaisella äänellä. Kuitenkin hän nauttii paljon katsekontaktista ja pienistä juttutuokioista pitkin päivää.

Erityisesti muutosta on tapahtunut kuolaamisesta. Sitä kuolaa on kaikkialla, mutta hampaista ei ole tietoakaan.

Motoriikka taas kehittyy pienin askelein. Lelut pysyy kädessä edelleen ja saattaa tuurilla osua suuhun asti. Sen sijaan liikkuminen olis se juttu ja tänään hän oppikin kierimään!

Mitä itse vauva-arkeen tulee, niin se on pelkkää vaihetta vaiheen perään. Kolmen kuukauden ikään loppui iltaitkut kuin taikaiskusta. Sen jälkeen on Vilho löytänyt rytmiä päivään ja yöt muuttuvat viikko viikolta parempaan suuntaan.

Mutta koska ikinä ei voi asiat sujua pelkästään hyvin, on uutena haasteena tulleet päiväunet. Vaikka kolme ensimmäistä kuukautta meni kikkaillessa päiväunien kanssa, Vilho kuitenkin nukkui aina sen viisi tuntia putkeen. Nyt tuo viisituntinen on muuttunut varttitunniksi.

Oma-aika on siis edelleen kortilla. Omia juttuja harvoin tulee edes aloitettua, koska keskeytystä niihin tulee viimeistään puolen tunnin päästä, kun vauva herää torkuilta. Illalla ehdin noin tunnin hengähtämään ennen kuin silmät painuu kiinni väkisin. Siltikin valitsen hyvin sujuvat yöunet ja kestän katkonaiset päiväunet. Ainakin taas toistaiseksi.

Syynä huonounisuuteen lienee lämpötilan nousu - sekä ulkona, että sisällä. Tulevaa hellekesää odotankin kauhunsekaisin tuntein.

Kesä tuo kuitenkin tullessaan enemmän myötätuulta elämään ja joitakin muutoksen tuulia on myös ilmassa. Pieniä, mutta välttämättömiä muutoksia.