Aikalisä arkeen

Eilen oli ilta, jolloin pilasin vauvani pysyvästi. Enkä vain vauvaani, vaan myös meidän välisen syvän kiintymyssuhteen lopullisesti ja korjaamattomasti. Aiheutin ehkä elinikäiset traumat ja mursin hänen vasta aluillaan kehittyvän minäkuvansa.

Tai niin ainakin jotkut ajattelee. Ne, joilla kasvaa hatussa kasvi ja sen ympärillä vielä loistaa kirkas sädekehä. Joskus saatoin itsekin ajatella melko mustavalkoisesti ja katselin asiaa nenänvartta pitkin, vaikken mitään ääneen kenellekään todennutkaan.

Ja asiahan on siis se, että minä äiti-ihminen  kävin viettämässä iltaa kavereiden kesken ja join jopa alkoholia.

Jos oisin ekan yökyläilyn lailla viettänyt lapsivapaani nukkuen, se olis ollut täysin ok ja hyväksyttävää. Mutta kun mä menin ja kehtasin pitää hauskaa, niin ei.

Asia on vieläkin eräänlainen mielipiteitä jakava aihe, tabu, kielletty hedelmä, vanhemmuuden mittari. Asiasta keskustellessa vedetään esiin tutkimustuloksia, lytätään, pahoitetaan mieli puolin ja toisin ja nostetaan itseä jalustalle.

Mä itse olin ennen neutraali, Eevin vauvavuotena juhlin kahdesti; the hääpäivän ja kerran ihan muuten vaan. Siitä jäi eräänlainen morkkis, koska meidän välinen kiintymyssuhde on aina ollut ihan eri luokkaa. Mietin pitkään, että johtuuko se niistä kahdesta erossa vietetystä yöstä ja soimasin itseäni siitä omasta itsekyydestä.

Ilpon vauvavuosi meni sitten toisin ja kasvatin sen kukan hattuuni ja pyrin pitämään sädekehän mahdollisimman kirkkaana. Ilpo oli ensimmäistä kertaa minusta erossa, kun ikää oli reilu vuosi.
Meidän välinen kiintymyssuhde on luja ollut aina. Jotain tein oikein, ajattelin.

Mutta todellisuudessa se kiintymyssuhde on yhtä luja Eevinkin kohdalla, hän on vain oma itsensä, eikä käyttäydy samalla tavalla kuin Ilpo. Ja näin kauan mulla meni ymmärtää se asia. Hei, nehän on eri persoonia!

Vilhon kohdalla tein itselleni heti selväksi, että kenenkään mielipide, tai edes ne tutkimustulokset ei tule vaikuttamaan omaan toimintaan liian rajoittavasti. Puollan tutkimuksia ja vauvan etua. Puollan myös omaa jaksamistani ja omaa etuani. Se olis mahtavaa, jos pystyisi elämään sitä täydellistä elämää ja sysäämään omat tarpeet pois ja keskittyä vain vauvan tarpeisiin. Se onnistuisikin täydellisesti, jos vanhempia olisi kaksi. Kaksi vanhempaa, joista toinen ei ole lapsen hoitaja, vaan samanvertainen ja samanvertaisen suhteen luonut vanhempi.

Nyt mun lapsilla on vaan mut. Se iskä on isommille iskä, ainakin Eeville, mutta vauvalle vain hoitaja. Ainakin toistaiseksi. Mummia kohtaan on lujempi side kaikilla, mutta ei hänkään ole päivittäisessä elämässä mukana. Joudun siis puntaroimaan ainakin vauvan ja omien tarpeiden välillä.

Ja sen teen niin, että pidän puntarit tasaisena. Vauva- ja lapsiarki imee musta kaiken mehun ja yritän tämän hetkisten kykyjeni mukaan antaa arjelle kaikkeni. Vastavuoroisesti mä välillä ns. nollaan pääkopan. Reboottaan aivot, unohdan hetkeksi sen arjen, jotta jaksan aamulla herätä ja palata arkeen vähän eheämpänä. Eikä se tarkoita, että siihen tarvitaan alkoholia. Oma aika, aikuinen seura, hyvää ruokaa, mielekästä tekemistä, tai vaan löhöilyä ja nukkumista. Mitä milloinkin.

Tää olis kannattanut tehdä jo silloin, kun vanhempia oli kaksi, mutta silloinkin pääsin sentään jollain tavalla "nollaamaan" joka ilta, kun hän saapui kotiin ja sai käpertyä aikuiseen seuraan. En kaivannut itse enempää, kuin yksin käydyn kauppareissun kerran kahteen viikkoon. Nyt yksin ollessa sitä iloa ei toistaiseksi suoda ja arjesta poispääsy pidemmäksi aikaa on vielä tärkeämpää.

Vanhempi, joka yhden itsekkään illan ansiosta jaksaa paremmin arkea, ei ole huono. On sekä lapsen, että vanhemman etu, että vanhemman pää pysyy kasassa. Joillekin se vaatii yön erossa, joillekin riittää se kauppareissu. Ei siitä tarvitsisi käydä sotaa.

Sotaa käyvät oikeastaan vain äidit, sillä isäthän melkeinpä leuhkivat keskenään kuka saa eniten vapaa-aikaa. Ei sekään leuhkiminen ihan tavoittelemisen arvoista ole, vaan vapaa-ajan - miten sen ikinä sen haluaakaan kukin viettää, pitäisi olla täysin normaali asia ja kuulua jakaa tasavertaisesti vanhempien kesken.

Hyvä vanhempi on se, joka huolehtii lapsista itsestään unohtamatta.