Kuukausi kotioloissa

Ensimmäinen viikko (kipeänä). On ollut ikävä. Toisiamme, leikkiä yhdessä. Ja sen huomaa.

Toinen viikko, hyvät ilmat. Ihan kun olisin taas oma itseni? Kaikki sujuu, mieli on tosi hyvä. Arki on eritavalla helpompaa kuin ennen.

Kolmas viikko. Sujuu, vieläkin sujuu. Eihän se haittaa, jos ei aina kaikkea jaksa.

Neljäs viikko. Kun ei vaan jaksais. Aina ei mennä ulos. Joskus nukuttaan vahingossa pitkään. Unettomuus ja oman ajan puute vaivaa.

Viides viikko. Painajainen. Riitaa, huutoa, tappelua, jatkuvaa kiusaamista. En halua, en syö, en tee. En mäkään halua. En, en, en.

Herää, keitä kahvi. Anna vauvalle ensimmäinen aamupala. Laita lastenohjelmat, juo kahvi rauhassa. Luovuta kahvirauhan suhteen ja tee aamupala. Muroja, puuroa leipää - ei, sittenkin ottaa myös leipää. Pukekaa. Siivoa jäljet. 

Keskeytä siivouksen aikana alkanut leikki. Pukekaa taas. Hanskat huonosti ja vetoketju liian tiukka. Jollain on aina liian kuuma odottaessa muita. Keitä kahvia mukaan, tai harmittele pian sen puuttumista.

Anna vauhtia ja varmista liukumäen rappusissa. Anna käsi, taputa hienosta alastulosta. Istu penkillä. Selaa kännykkää. Etsi puuttuvaa pipoa ja hanskoja sekä muistuta samalla ettei vielä ole kesä. Pue taas. Kanna pyörä kotiin, kun ei jaksetakaan enää pyöräillä. 

Riisu, työnnä vaunut parvekkeelle. Imuroi hiekat.. ja samalla koko muu asunto. Valmista lounas, tai lämmitä eilistä mikrossa. Kehoita pysymään pöydässä ruokailun ajan. Siivoa jäljet. 

Hengähdä. Tai ainakin toivo niin. Keksi tekemistä. Kehota keksimään tekemistä. Sano ei pelaamiselle. Huokaise ja anna hetki pelata. Keskeytä riidat ja ota pelit pois. 

Syötä lounas ja/tai välipala. Keskeytä leikki. Pukekaa taas. Toista kohta 1 ja 2.

Tee ruokaa, tai lämmitä eilistä/lounaalla valmistunutta. Laita pikkukakkonen, jonka perään on jo monta tuntia kyselty. Syötä vauva, tai siivoa sotkut. Siivoa jäljet. Leikkikää. Piilosta, hippaa, tai pitäkää jumppahetki. Sulje verhot, hämärrä valaistus. Kerro, että kohta aletaan iltapuuhiin. 

Kylpy ja yöpuvun vaihto. Iltapalaksi muroja, leipää tai puuroa. Taas joku jättää syömättä, tai ottaa sittenkin muroja. Hetki vain olemista. Hammaspesu ja siitä sänkyihin. Istu nuorimmaisen sängynreunalla, someta. Siirry sohvalle, kun kuuluu kuorsausta. 

Selaa kanavalista. Tylsisty. Mene sänkyyn. Selaa somea, muokkaa kuvia tai kirjoita. Nukahda. 

Langat on karkaamassa käsistä. Joskus herätään puoli kahdeksan, joskus hierotaan yhdessä silmiä yhdeksältä. Aamulla maassa on lunta. Ei ulos, kuuluu kuorossa ja en vastusta ajatusta jättää aamupäivän ulkoilu kokonaan väliin. Jäädään sisälle. Tappelua, huutoa, riitaa. Yksi kiusaa, toinen puree suuttuessaan, kolmas rikkoo leikit. Huutoa, lisää huutoa.

Usein tuntuu, että nyt riittää. Että nyt on se hetki, kun tulee vihdoin se pelätty seinä vastaan. Kertaan pääni sisällä vaihtoehdot ja totean, ettei niitä vieläkään ole ilmaantunut lisää. Tunne menee ohi ja taas jaksaa hetken. Oravanpyörä pyörii kuten ennenkin.

Kuten muutkin, minäkin ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja tehdä jotain järkevää. Sellaista järkevää, kuten kaappien järjestely, tekemättömien projektien tekeminen loppuun, tai vaikka uuden harrasteen aloitus. En väitä täysin heittäneen aikaa hukkaan, vaan toteavani ettei sitä enää vaan ole.

Joskus taas tuntuu, ettei se aika kulumallakaan kulu. Lasken tunteja nukkumaanmenoon ja lopulta vapauduttuani ajalle kuluu se silmänräpäyksessä ohi.

Tänään kampesin meidät kaikki aamulla noudattamaan sitä hyväksi todettua rytmiä, mikä piti alkuviikkoina pakan kasassa. Liikuntaa, ulkoilua, leikkiä. Puoli kahdeksalta oli kerrossängyssä poikkeuksellisen hiljaista, sillä kaikki kolme nukahtivat muutamassa minuutissa.

Tunti-puolitoista enemmän aikaa itselle tuskin riittää kattamaan viime viikkojen puutokset, mutta yksi hyvä päivä voi olla kaivattu parempi alku tuleville viikoille.