Ihania ultrakuulumisia

Vaikka mä niin oon tuntenut takaraivossa tunnetta, että kaikki ei ole hyvin, niin oli ne! Vähän jopa hölmistynyt olo, että miksi siellä osastolla edes oli kokoarviossa, kun mikään ei kuitenkaan viittaa vauvan olevan ainakaan suuri. Päinvastoin itseasiassa sf-mitta oli hälyyttävän pieni viimeksi, mutta paino taas noussut normaalia enemmän, joten oli siinä jo omakin pää pyörällä, että onko vauva liian pieni, vai sittenkin liian iso. Kuitenkin keskikäyrää kulkeva vauva siellä ultrassa näkyi painoltaan 2800g, eli ennusteena olisi laskettuna aikana se 3700g. Koska esikoisesta ja kuopuksesta on arvioon saanut kummankin kohdalla lisätä vähintään +500g, on tämäkin jantteri luultavasti neljää kiloa syntyessään, mikäli ei laskettua aikaansa aiemmin halua tulla maailmaan. Mutta jos on kerran jo 4,5kg lapsi tullut ruhjeitta ulos, tulee tämäkin oli sitten isompi, tai pienempi edeltäjäänsä.

Toki vaikka nyt sain vain huokaista vauvan koon vuoksi aiheutuneet huolet pois, on takaraivossa vielä ne muut. Jos tupakoinnin lopettamisesta aiheutuu joidenkin mukaan merkittävää stressiä vauvalle, niin entäs avioerosta aiheutunut stressi, uniongelmat, masennus ja lääkkeet? Niitä ei ultran ruutua tuijottamalla näe, joten on maltettava odottaa vauvan syntymään asti ja toivottava parasta. Kuitenkin olen yrittänyt ajatella, että jos jotain oireita tulisi vauvalle, niin olen kyllä kaikkeni tehnyt, mitä tässä tilassa parhaaksi voin itse vauvan eteen tehdä. Hakenut apua ajoissa, huolehtinut omasta jaksamisesta ja mielialasta, ainakin yrittänyt saada arkeen myös niitä ilonaiheita ja nauttinut jokaisesta pienestäkin onnentunteesta. Itseänsä on vaikea olla syyttämättä, mutta on myös vaikea olla osoittamatta syyttävää sormea sitä päin, joka minulle ja vauvalle tämän tilanteen aiheutti.

Kovasti toivottiin ultrasta kuvaa kotiin vietäväksi, koska esikoista hirveästi kiinnostaa vauvan kuvat. Tehtävä oli kuitenkin mahdoton, eikä edes söpöjä varpaita saatu kuvaan asti. Hieman vilahti sivuprofiilia ja korvanlehteä, mutta jännityksellä saamme odottaa loppuun saakka sitä miltä hän mahtaa näyttää.

Loppujen lopuksi hartioilta keveni raskas taakka ja nämä viimeiset viikot odotan innolla tulevaa pientä, tai siis keskikokoista (tai isoa). Loppuvuosi sujuu vauvan vaatteita pesten, sairaalakassia pakaten ja viimeisiä loppusäätöjä valmistellen. Vuodenvaihde vierähtää lasten kanssa mummilla, joten jos 2.1. täysiaikaiseksi tuleva vauva päättää haluta jo maailmaan heti mummiltani palatessamme, olisi kaikki valmista hänen tuloonsa.