Laskettu aika. Terveisiä vauvakuplasta!

Tänään on hieman erilaiset tunnelmat tätä päivää kohtaan, mitä olen tottunut kokemaan. Tänään 23.1. on kolmannen  vauvani laskettu aika, mutta hän onkin jo viiden vuorokauden ikäinen. Tämän kertainen lasketun ajan mahakuva onkin paljon ihanampi, ainakin omien hermojen kannalta ajateltuna, kun en ehtinyt tällä kertaa edes kirota laskettua päivää maanrakoon.

Osastolta kotiuduttiin sunnuntaina vauvan ollessa kahden päivän ikäinen. Olisin saanut varmasti kävellä synnytyssalista suoraan lastenlääkärin kautta kotiin, mutta en ole ikinä oikein ymmärtänyt sitä hoppua. Osastolla saa kuitenkin lämpimän ruuan kolmesti päivässä ja itse hakea välissä välipalaa ym. Sairaalasänky ei ole kaikista mukavin, mutta kyllä siinä nukkuu muutaman yön. Huonekaverin kanssa elo ei ehkä ole niin rentouttavaa varsinkin toisen vauvan huutaessa läpi yön, mutta hoitajien apu on lähellä ja vauvan kanssa on mahdollisuus tutustua rauhassa ensipäivät ilman kodin ja arjen tuomia bonuksia. Vaikka aiempia lapsia tulee ikävä, niin pidän tärkeänä, että jokainen vauva saa sen oman hetkensä vain äidin kanssa ja ensihetket ovatkin ne tärkeimmät maidonnousun ja kiintymyksen kannalta. Nämä päivät menikin sängyssä maaten vauva ihokontaktissa toisiamme ihmetellen.

Kotiutumispäivänä sain rauhassa hetken asettua vauvan kanssa kotiin ennen kuin isommat lapset palasivat isältään. Täytyy myöntää, että olipa mukava kotiinpaluu edelliskertaan verrattuna, kun ei tarvinnut herättää ketään sohvalta ja alkaa siivoamaan esikoisen järjestämää sotkua vastasyntynyt vauva kainalossa. Tällä kertaa oli koti häärätty siistiksi ja jääkaappi täytetty. En edes osannut odottaa, että noinkin ihanaa voi alku uuden vauvan kanssa heti olla. En taas voi olla muuta kuin kiitollinen.

Kiitollinen saan myös olla ihanista lapsista, jotka niin ihanasti kohtelee ja hoitaa vauvaa. Mustasukkaisuudesta ei vielä ole tietoakaan. Esikoinen tahtoo sylitellä vauvaa ja uudet isoveli ja keskimmäinen -tittelit saanut poika haltioissaan silittelee päätä. Perhepeti jatkuu onnistuneesti, sillä ihme ja kyllä lapset muistavat varoa vauvaa ja tyytyvät kumpikin nukkumaan hieman etäämpänä. Aamulla herätessä kummatkin hihkaisevat innoissaan huomatessaan vauvan kainalossa ja aamut alkaakin vauvan silittelyllä ja sylittelyllä.

Sisarusten ensikohtaaminen

Siitäkin huolimatta, että maidonnousu ja maidon pakkautuminen aiheutti parin päivän korkean kuumeen, on kaikki sujunut paremmin kuin hyvin. Tänään oli vauvan ensimmäinen neuvola, eli kotikäynti. Terkkarikin totesi minun näyttävän hyvältä ja vaikuttavan onnelliselta. Ja siltä myös tuntuukin. Aluksi kotona ollessa tuntui, että keho ja mieli huusi vauvan isää viereen kanssani jakamaan vauvan ensihetkiä ja oli varsinkin keskellä yötä kuumehorkassa isoa turvattomuuden tunnetta olla yksin näin isossa vastuussa kaikista lapsista vajaakuntoisena. Pian sekin tunne väistyi ja nyt tunnen pärjääväni hyvin ilman lisähyysättävää ja asiat sujuu paremmin kuin ovat aiemmilla kerroilla sujuneet vauvan kanssa kotiuduttua.

Päivät ovat hektisiä, vaikka hirveästi ei vielä ole muutoksia tullut. Vastasyntyneen kanssa on vielä helppoa, kun ei vauva muuta tee kuin syö ja nukkuu. Kaikki normaalit toimet hoituu vauva sylissä siinä missä ilmankin hoitui. Suurin ero normaaliin on kännykän kuvakansion täyttyminen vauvakuvista, neulominen on vaihtunut imetykseen ja öisin liitoskipujen kanssa nousemiseen ja vessareissuihin käytetty aika kuluu sängyn vuoraamiseen vuotavalta maidolta ja pariin vaipanvaihtoon.

Vauva oli nyt 5vrk iässä ylittänyt hyvin syntymäpainon ja asuukin rinnalla suurimman osan päivistä. Hän on luonteeltaan isoveljeään äänekkäämpi vaatimaan osaansa, mutta ehkä siskoaan vähän leppoisampi. Ulkonäkö on vaihtunut ensipäivistä huomattavasti, eikä vauvaa ole edes tunnistaa kuvista. Vaikka kummankin sisaruksen näköä hänessä selkeästi on, on hän aivan omannäköisensä.

Ainutlaatuinen.