Paljon onnea rakas esikoiseni, toivottu pieni tytöntyllerö. Syntyessäsi maailmaan neljä vuotta sitten iltapäivästä, en tiennyt heti mitä äidinrakkaus on. Vaikka sinua katsoin ja ihmettelin, yritin ymmärtää ja oppia. Tunsin vain onnea ja hämmästystä. Mutta lopulta, vasta päivien päästä, se rakkauden liekki leimahti ja palaa edelleen pian laajentuen kolmannen kerran. Sinä suurin pieni lapseni olet sen kaiken alku.
Parasta hänessä on hyvyys. Miten hyvä pienen ihmisen sydän voikaan olla? Kuinka monet kerrat hän on joutunut lohduttamaan mua viime aikoina, tarjonnut turvaleluaan mulle ja halannut, kun kukaan muu ei. Ei vasta tänään neljä vuotiaan tarvitsisi tehdä sellaista, eikä tarvitsisi vielä edes ymmärtää tehdä.
Ja huumorintaju. Hän sai myös parhaimman lahjan, mitä itse lapselle toivoin ja välttyi perimästä omaa avuttomuuttani. Ujoudesta ei tietoakaan, hän on sosiaalinen ja pidetty. Hän on mini minä paremmilla eväillä varusteltuna.
Hänen kaksivuotiaana alkanut prinsessavaihe ei varmaan pääty koskaan. Vain mekot kelpaa päälle ja leikit ovat niitä stereotyyppisia tyttöjen leikkejä. Kohta kahden pienen pojanpalleron äitinä en voisi olla onnellisempi, että olen saanut itselleni yhden täydellisen pienen prinsessan. <3
Lahjaksi toivottu toinen pikkuveli ei toimitusvaikeuksien vuoksi ehtinyt sovittuna päivänä paikalle. Tyttö ilmoitti kuitenkin reippaana neuvolan tädille, että "Elias" syntyy huomenna. Eikä hullumpi päivä syntyä sekään.
Olet älyttömän lahjakas kirjoittaja! Oletko opiskellut jotakin viestintää tms?
VastaaPoistaHerttainen tuo tyttäresi kommentti veljen syntymästä <3
Vau, kiitos kehuista! Enpä ole kyllä lainkaan sinne päinkään opiskellut ja lukiokin tuli rämmittyä kaksoistutkintona vain kohtalaisesti läpi. Ihana saada palautetta, itse kun ei omia tekstejä vieraan silmin pysty lukemaan. :)
VastaaPoista